Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tytöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tytöt. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Pikku Puutarhuri

Sain eilen huolestuneen soiton vaimoltani, joka oli alapihalla kitkemässä hyötykasveja. Hän tiedusteli, että kuka on kaivanut korianterin maasta? No, minä se en ollut, eivätkä kisut. Asiaa oli pakko lähteä selvittämään ja ottamaan kuvat todistusaineistoista. Alla kuva siitä, missä korianterin olisi pitänyt olla, jäljellä oli vain kuoppa ja yksi korianterin oksa...

Korianteri löytyi onneksi välittömästä läheisyydestä. Kuvassa näkyy uhri, sekä rikoksentekoväline.

Seuraavaksi piti selvittää kuka on mahtanut tämän julman rikoksen tehdä. Tutkin kuvia, joista löytyikin yksi raskauttava todiste. Kuva on valitettavasti hieman huonolaatuinen, mutta eikös se ole tavanomaista valvontakameroiden kuville :D Kuvassa näkyy tuhotyön tekijä juoksemassa kasvimailta ja selvästi hän on yrittänyt naamioitua aurinkolaisella ja hellehatulla.

Pitihän se arvata, että kyseessä oli Äidin ja Isin oma Pikku Puutarhuri, joka halusi vain auttaa Äitiä kitkemisessä 💖💖
Huolestuneille tiedoksi, että korianteri saatiin uudelleen istutettua ja se toipuu parhaillaan kokemuksesta ja vammoistaan. Toipumisennuste näyttää lupaavalta. Jos se ei kuitenkaan selviä, meillä on onneksi istutettu muuallekin korianteria.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Vihdoinkin kevättä ilmassa

Noin pari viikkoa sitten bongasimme ensimmäinen töyhtöhyypän lähipelloilta ja myöhemmin useampia vielä lähemmiltä pelloilta :) Se tarkoittaa sitä, että kevät ja kesä tulee kovaa vauhtia 👍Ja muutamia päiviä sitten nähtiin ensimmäiset kurjet, sekä useampia laulujoutsenia käyskentelemässä pelloilla. Lumet ovat jotakuinkin sulaneet ja lämpötilat ovat melkein plussan puolella koko vuorokauden.
Nyt huhtikuun alussa näimme myös ensimmäisen hiirihaukan, joten paluumuuttajat ovat tulossa kovaa vauhtia pohjolaan. Naapuri sanoi, että täällä on nähty myös ampuhaukka ja mehiläishaukka, mutta me emme ole vielä onnistuneet moisia näkemään, joten olemme silmät tarkkana :) 
Omena- ja kirsikkapuihinkin on jo tullut isot silmut, samoin kuin marjapuskiin.
Raparperikin on jo työntänyt uudet versot mullan alta esiin ja vaikkei raparperi oma suosikkini olekaan, niin kyllä se aina innostaa, kun huomaa niidenkin kerta toisensa jälkeen lähtevän kasvamaan. Kohta taas Tytöt pääsevät raparperinlehden alle varjoon auringonpaisteelta 💗💗 Siitäkin huomaa kevään koittaneen, kun meidän karvaiset Prinsessat viihtyvät aina vain pidempään ja pidempään ulkona :)
Yksi ehdoton kevääseen kuuluva suosikkiasia ovat tuoreet parsat. Odotamme aina innolla parsakauden alkua ja syömmekin niitä melkoisia määriä :D Parsa taipuu moneksi ja teemme usein esimerkiksi parsarisottoa. Syömme niitä myös paistettuina, grillattuina, keitettyinä ja lisukkeeksi sopii vaikka itse tehty hollandaisekastike, sekä uppomunat. Viime viikolla teimmekin ensimmäiset paistetut parsat ja mukaan rapeaksi paistettua perunaa ja majoneesia. Mausteeksi ei tarvitse muuta, kuin suolaa ja pippuria. Hyvin maistui! Tarkoitus on laittaa tänä vuonna myös oma parsamaa hyötykasvipuutarhaamme, josta saamme toivon mukaan satoa jo ensi vuonna.
 
Mitä odotuksia teillä on keväältä ja tulevalta kesältä?

perjantai 24. helmikuuta 2017

Isi aloitti bloggaamisen

Kevät tulee kohisten, vaikkei ihan siltä näytäkään, kun ikkunasta katselee ulos. Lunta sataa ja tuulee niin, että nurkissa soi. Nyt on kuitenkin aika summata vähän yhteen tätä noin kolmea viikkoa, kun aloimme kirjoittelemaan tätä blogia. Mitä olemme saaneet aikaan ja mitä haasteita on tullut matkan varrella vastaan. Koska olemme tiivis perhe, vaimoni ottaa myös aktiivisesti osaa blogin ideoihin ja luonnollisesti oikolukee tekstit, mitä iltojen ratoksi naputtelen.


Ensimmäinen teksti julkaistiin 4.2.2017 ja pääsimmekin kirjoittamisessa hyvään vauhtiin. Mutta sitten alkoi ehkä todellisuus paljastumaan, mitä blogin pitäminen oikeasti vaatii.
  • Aikaa, sitä ei ole koskaan liikaa. Kaikki pienten vauvojen ja taaperoiden vanhemmat tietävät, että pieni lapsi vaatii aika tavalla huomiota. Käytännössä siitä hetkestä, kun astun töistä tullessani kotiin ja vaimoni tulee Enno-Olivierin kanssa ovelle vastaan, pieni poikani alkaa nauramaan, sätkimään villisti jaloillaan ja ojentaa kädet isiä kohti ja siitä hetkestä lähtien pysyy lähelläni, kuin liimattuna 💗 Toki äidiltä haetaan yhtä lailla huomiota, mutta isin kanssa riehutaan täysillä :) Äidiltä haetaan pusuja ja haleja (toki isikin niitä antaa jatkuvasti), mutta isi on se, jonka kanssa möyritään lattialla ja jonka mahaa saa rummuttaa täysillä. Jos edes yritän ottaa läppäriä ja aloittaa kirjoittamisen, pieni apurini nyppii näppäimet irti ja tuottaa erittäin luovaa tekstiä hakkaamalla näppäimistöä :) Eri huoneeseen sulkeutuminen ei tule kyseeseen, koska silloin oven takana hakataan niin kauan, että hän pääsee takaisin syliin riehumaan.
  • Blogia voi siis kirjoittaa käytännössä niinä hetkinä, kun Enno-Olivier nukkuu, ja päiväunien aikaan meillä on yleensä muita askareita kotona, eli kirjoittaminen tapahtuu pääasiassa iltaisin ennen nukkumaan menoa.
  • Ideoita. Niitä pitäisi olla jatkuvasti ja onneksi meillä on toistaiseksi niitä riittänyt ja riittää varmasti jatkossakin, mutta niiden siirtäminen kuvien ja tekstien kautta muiden luettavaksi on haastavaa. Opimme kuitenkin jatkuvasti lisää ja ideat on aina helpompi ja helpompi työstää postauksiksi.
  • Kuvat... mitähän tähän sanoisi. Nyt on jo parilta eri taholta kuullut kommenttia, että kuvien laatuu pitää panostaa. Hommasin vähän paremman kameran blogia ja perheen tärkeiden hetkien kuvaamista varten. En ole ennen järkkäriä käyttänyt ja sen opettelu on ihan oma lukunsa. Säädä aukkoa ja valotusta ja vielä mitä :D Kamera, jonka ostin on Canonin EOS 700d Kit (15-55mm) ja edelleen kuvien ottaminen on jatkuvaa opettelua.
Alku oli aika haastavaa muutenkin, kun sain blogialustan pystyyn ja jotain harjoittelutekstejä ja kuvia laitettua, blogi laitettiin ylläpitäjien toimesta lukkoon, koska blogi sisälsi "ehtojen vastaista materiaalia" eli kuvia meidän kissoista ja lorem ipsumia. Joku automaattitarkastus oli käynyt blogia läpi ja laittoi sen lukkoon :D Onneksi se avattiin melko nopeasti sen jälkeen, kun asiasta ilmoitin.
Tämä on jo 12. postaus ja toivottavasti lukijat ovat tykänneet tähän astisista julkaisuista.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Perheen Prinsessat, osa 3. Bastet

Bastet haettiin meidän perheeseen marraskuun lopulla 2012 Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksestä. Yksi syy minkä takia otimme Bastetin oli Phesyn työntekijän sanat, jotka jäivät soimaan korviimme, kun haimme Safiirin: "Eivät ne sinua ottaneetkaan...". Asia jäi vaivamaan ja päätimme, että kyllä me haemme myös Bastetin ja emme piittaa siitä, vaikka papereissa varoitettiin hänen pissaavan vääriin paikkoihin.

Kun Bastet sitten tuli kotiin, hän majoittui silloisen asuntomme työhuoneeseen sohvan alle ja hän oli siellä tasan kaksi viikkoa. Kävimme aina viemässä hänelle ruokaa ja juomaa työhuoneeseen. Välillä hän uskalsi jopa kömpiä sohvan alta ja tuijoitti mystisillä silmillään uusia palvelijoitaan. Öisin kuulimme, kuinka Bastet tutki uutta kotia, mutta hän ei päivisin uskaltaunut tulemaan sohvan alta meidän luoksemme.
Itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana istuimme olohuoneen sohvalla katsomassa televisiota, kun yhtäkkiä kuulimme käytävää pitkin tepastelevan kisun ääntä ja Bastet pomppasi sohvalle isin syliin 💖💖💖 Se hetki ja tunne, kun Bastet uskaltautui viimeinkin tulemaan meidän luoksemme, oli ikimuistoinen :)

Bastet ei pissaillut vääriin paikkoihin, vaikka niin oli papereihin merkitty. Edellisessä kodissaan hänet oli päästetty laihtumaan luukasaksi ja hänet palautettiin takaisin Phesyyn syyllä, että hän pissailee joka paikkaan.
Eräänä päivänä, kun Bastet-neiti oli etäinen ja käyttäytyi poikkeuksellisesti, vaimoni kävi tutkimassa tilannetta Bastetin lempipaikassa eli saunan lauteilla. Kuulin, kun hän huusi, että tule katsomaan, Bastetin hammas on katki. Bastetin etukulmahammas oli kääntynyt sojottamaan suusta suoraan eteenpäin ja sillä oli luonnolisesti tuskainen olotila. Soitimme heti luottoeläinlääkärillemme Catvetiin josta sanottiin, että tulkaa heti näyttämään tilanne. Hammas oli tosiaan katkennut juuresta ja syy oli parodontiitti, joka on hampaan kiinnityskudoksen tulehdus. Eläinlääkärin suosituksesta poistatimme kaikki hampaat, koska muuten  sama tilanne olisi toistunut ja Bastet olisi joutunut elämään tuskissa tulehduksen takia. Nyt hampaatomana mummelina hän pystyy elämään täysipainoista ja onnellista elämää :) Hän pystyy syömään kuivamuonaakin ilman hampaita samaan tapaan, kuin hampaidenkin kanssa.

Bastet on nykyään arviolta 13-14 vuotias ja hän on edelleen todella reipas ja melkoinen ilopilleri. Hän kiipeää lähes joka yö joko äidin tai isin mahan päälle nukkumaan ja hakemaan tarvittavat hellyydenosoitukset 💖 Palkkioksi hellyydestä saamme kovaäänistä kehräystä ja puskemista, sekä todella märkiä kisupusuja :D


perjantai 17. helmikuuta 2017

Perheen Prinsessat, osa 2. Safiiri

Päädyimme pelastamaan toisen kisun oikeastaan Tiukun takia. Aina kun lähdimme aamuisin töihin, Tiuku oli todella surkeana ja nojasi kättä vasten ja halusi vain huomiota. Epäilimme, että Tiuku kokee päivisin yksinäisyyttä ja ajattelimme, että kisukaveri helpottaa pitkiä päiviä.
Safiiri tuotiin meille Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykseltä (Phesy) 21.1.2012 lumisateisena päivänä. Siivosimme vimmatusti, että olemme valmiit uuden perheenjäsenen saapumiseen :) 💖💖
Alunperin ei itse asiassa ollut edes tarkoitus ottaa Safiiria, vaan Bastet. Bastetia ei otettu sen takia, kun hänen tiedoissaan luki, että hän pissailee vääriin paikkoihin (tästä vähän lisää, kun on Bastetin esittelyn vuoro). Emme tiedä Safiirin tarkkaa ikää, koska hän on löytökissa, mutta epäilemme että mittarissa on jo vähintään 12 vuotta.
Safiiri oli flunssassa, kun hän saapui meille ja varasimme lääkärin. Häntä tutkittiin tarkemmin ja valitettavasti selvisi, että hän potee astmaa :( Astma on saatu pysymään kurissa kortisonikuureilla, mutta ei ole erityisen helppoa antaa pienelle kisulle kortisonia, joka maistuu todella pahalle. Astma on luultavasti peräisin siitä, että hän on joutunut elämään ulkona pakkasessa ja kylmettänyt itsensä. Kylmässä elämisestä kertoo sekin, että Safiirin oikea korva on paleltunut ja sen takia siitä puuttuu puolet. Safiiri on muutenkin jäänyt erittäin pienikokoiseksi, mikä johtunee siitä, että ravinto on ollut heikkoa alusta lähtien.
Safiirin lempipaikka on maata sohvan reunan päällä, koska ilmalämpöpumppu puhaltaa siihen  lämmintä. Toinen lempipaikoista on köllötellä takan edessä rahilla silloin, kun takassa on tuli. Kissat yleensäkin pitävät lämmöstä, mutta Safiirilla yksi syy hakeutua lämpöön on selkärankareuma, jonka kivut helpottavat lämmössä.
Nykyisin Safiirin päivät ja yöt kuluvat pääasiassa nukkuessa, koska ikä alkaa jo painamaan. Vielä jokin aika sitten hän huhuili vielä kovasti öisin, kun siirsi lempileluaan, harmaata hiirtä, paikasta toiseen, että tulkaa nyt katsomaan mitä on tapahtunut :) Ja pitihän sitä aina herätä sitten katsomaan ja kehumaan, että oletpa saanut hienon saaliin taas :) Nykyisin Safiiri onneksi kiipeää meidän kanssamme välillä nukkumaankin. Safiiri myös ulkoilee kesäisin ahkerasti ja on kova tyttö pyydystämään myyriä ja sisiliskoja, joita ylpeänä kiikutetaan äidin iloksi sisälle, vaikka onkin jo vanha kisu 💖💖. Joskus niitä tuodaan jopa elävinä sisälle vilistämään :D

perjantai 10. helmikuuta 2017

Perheen Prinsessat, osa 1. Tiuku Kleopatra

Syksyllä 2008 vaimoni ajoi silloisen kotimme parkkipaikalle ja tuli tohkeissaan sisälle. Hän oli nähnyt pihalla suloisen pienen karvaisen kisun, joka osasi heti luoda yhteyden vaimooni. Itse en sen ihmeemmin asiasta vielä innostunut. Joskus aina kuulin, kun ajoin pihaan, roskakatoksesta lohdutonta miukumista ja kurkatessani näin aina tämän saman kisun itkemässä siellä ja aloin säälimään enemmän ja enemmän ressukkaa.
Tiuku vuonna 2008
Mietimme, että mistähän kisu oli tänne ilmestynyt. Välillä hän vieraili meidän takapihallamme ja ostimme kissanruokaa, jota tarjoilimme ja kaikki meni aina alas todella hyvällä ruokahalulla. Välillä meni kaksikin ruokapussia kerralla. Tuo pieni kissa uskalsi jo tulla meille sisällekin, mutta yöksi emme vielä päästäneet, koska emme tienneet, kenen kissa hän oli.

Tiuku vuonna 2017

Eräänä myrskyisenä yönä olimme jo makuuhuoneessa nukkumassa, kun kuulimme makuuhuoneen ikkunalta kolahduksen. Avasin verhot ja pelokkaan näköinen märkä nassu tuijotti minua ikkunan takaa sen näköisenä, että auttakaa minua. Vaimoni vaatimuksesta päästimme karvakerän sisään lämmittelemään ja keräämään voimia. En itse halunnut kuitenkaan, että kissa jää meille yöksi, koska emme tienneet kenen kisu hän on. Vaimoni sydän meinasi särkyä, kun laskimme kisun ulos ja hän pysähtyi juomaan kuralätäköstä ja katsoi lohduttomasti taakseen, että eivät ne vieläkään minua hyväksyneet :(
Loppiaisen aikaan kovilla pakkasilla päästimme kisun meille lämmittelemään ja tällä kertaa hän jäi meille yöksi ja jännitimme, että pissaakohan hän nyt jonnekin sisälle, kun meillä ei luonnollisesti ollut hiekkalaatikkoa. Aamulla löysimme pienen söpöläisen nukkumassa olohuoneen sohvalta samasta kohtaa, mihin hän jäikin illalla.

Tiuku vuonna 2017

Meille selvisi jossain vaiheessa, että kissa oli erään taloyhtiössä asuvan alkoholisoituneen naisen. Vaimoni vei pariin otteeseen kissan järkyttävillä pakkasilla kotiinsa sanoen, että koittakaa pitää siitä huolta. Eräänä päivänä vaimoni mitta täyttyi ja hän marssi tuon naisen luokse ja sanoi, että sinulla ei enää sitten ole tätä kissaa, vaan hän muuttaa meidän luoksemme asumaan, onko selvä? Nainen tuumi ainoastaan, että selvä. Tämä oli hyvä esimerkki vaimoni päättäväisyydestä, jota ilman en ehkä olisi blogiakaan aloittanut :)

Tiuku ja vauvat vuonna 2009

Annoimme kissalle nimeksi Tiuku Kleopatra. Tutustuessamme Tiukulla oli valtavasti suuria huopamaisia takkuja ja matoja. Emme saaneet takkuja itse pois, joten ne piti hoidattaa eläinlääkärillä. Tiuku oli ollut todella huonolla hoidolla ja kaiken lisäksi hän yllätykseksemme odotti kisuvauvoja, joita syntyi kaksi kappaletta 💖💖 



Tiuku ja vauvat vuonna 2009
Annoimme kisuvauvat ystävillemme, joilta he saivatkin hyvän kodin :) Nimeksi mustalle tuli Ixu ja harmaalle Bassu 💖💖

lauantai 4. helmikuuta 2017

Maalaisilma saa ihmeitä aikaan

Muutimme heinäkuussa 2014 Sipoon maalaismaisemiin ja emme osanneet edes kuvitella, mitä muutoksia se tuo elämäämme. Olemme tottuneet olemaan kahdestaan (tai no, viisistään, koska olihan meillä muuttaessamme kolme karvaista Tyttöä). Yhteistä taivalta on kertynyt jo liki 16 vuotta :) 💖💖💖

Eräänä kauniina päivänä, vaimoni potiessa todella kovaa käsisärkyä, huonoa oloa ja väsymystä hän päätti käydä lääkärissä. Tutkimusten jälkeen hänet lähetettiin röntgenlääkärille ja tuomio oli tyly, "oireet viittaavat joko lymfoomaan tai rintasyöpään". Lääkäri ei kuitenkaan määrännyt mitään lisätutkimuksia, passitti vain rouvani ulos vastaanotolta. Huonot olot jatkuivat vielä kuukauden verran ja vaimoni oli vakuuttunut, että nyt se on varmaan syöpää. Olin erittäin epäileväinen tuota hatusta vedettyä syöpädiagnoosia kohtaan ja ehdotinkin rouvalle, että mitä jos tehtäisiinkin raskaustesti...

Kuinka ollakaan, testiin pamahti saman tien kaksi viivaa. Ei muuta, kuin kohti R-kioskia ja ostin uuden testisetin ja paketin sikareita. Takaisin kotiin, viskilasi käteen ja uusi testi. Kaksi viivaa. Siis mitä? Tuleeko meille oikeasti vauva? Toinen viski ja hetkeksi sohvalle istumaan ja ajatuksia kokoamaan. Kyllä se totta on, meille tulee vihdoin vauva ja perhe on täydellinen 💖💖💖


Ajatus blogista on hautunut jo pitkään mielessäni ja keräsin vihdoin rohkeuteni ja aloin toteuttamaan haavettani kirjoittaa perheeni elämästä. Iso Kiitos kuuluu tietysti vaimolleni, joka sinnikkäästi on rohkaissut ja kannustanut aloittamaan blogin kirjoittamista ja antanut lukemattomia ideoita, sekä työkaverilleni, joka on opastanut ja neuvonut, kuinka blogi perustetaan. Nämä ovat nyt siis Sose-Isin ensiaskeleet bloggaajana, joka sopiikin oikein hyvin, koska pieni poikamme on hänkin piakkoin ottamassa ihan oikeita ensiaskeliaan. Eli tästä se nyt sitten lähtee :) Blogissa on tarkoitus kirjoittaa perheestä, ruuasta, puutarhanhoidosta, kisuista, vauvan pukeutumisesta ja sisustuksesta.