Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruoka. Näytä kaikki tekstit

tiistai 11. heinäkuuta 2017

Islanti osa 2.

Saavuimme Keflavikin kansainväliselle lentokentälle iltapäivällä noin kello viisi paikallista aikaa. Suuntasimme siis auton nokan kohti Reykjavikia ja hotelliamme. Olimme jo kuulleet ystäviltämme, että lentokentän lähistön maisemat ovat karuja ja niin ne tosiaan olivatkin. En oikein tiedä, mihin niitä voisi verrata, mutta maisemat olivat tasaista laavakivimaastoa, jonka pinnalla kasvoi matalaa kasvillisuutta. Taustalla kaukaisuudessa siinteli vuoria. Tosin sää oli harmaa ja ankea, joten sekin saattoi vaikuttaa siihen, miltä maisemat näyttivät. Odotimme kyllä kovasti Islannin luontoa, koska sitä on kehuttu ja sanottu, että se tuottaa jatkuvasti uusia elämyksiä.

Ajomatkaa Keflavikin kentältä Reykjavikiin oli noin 50 kilometriä ja aikaa tähän kului noin 40 minuuttia. Suurin nopeusrajoitus, mitä Islannissa saa ajaa on 90 km/h ja ylinopeudesta saatavat sakot ovat tuntuvia, joten noudatin aika orjallisesti nopeusrajoituksia ja niin tuntuivat tekevät muutkin, toisin kuin Suomessa. Liikennettä oli muutenkin todella paljon vähemmän, kuin mihin olimme tottuneet.

Saavuimme vihdoin ja viimein hotellille, jolta myös odotimme paljon. Kuvien, hinnan ja arvostelujen perusteella kyseessä piti olla tasokas huoneistohotelli. Koska kyseessä oli huoneistohotelli, rakennuksessa ei ollut erillistä vastaanottoa, vaan meille oli annettu ovikoodi, jolla pääsemme sisään hotelliin ja tallelokerosta saamme avaimen toisella koodilla. Emme tietenkään päässeet sisään koko hotelliin annetulla ovikoodilla, mutta onneksi ovella oli puhelin, jolla voi ottaa yhteyden vastaanottoon, joka sijaitsi Reykjavikin keskustassa (emme itse asiassa löytäneet vastaanottoa annetusta osoitteesta, vaikka sitä etsimme seuraavana päivänä) ja sieltä avattiin meille ovi. Hotellihuoneen avaimen saimme tallelokerosta ilman ongelmia ja pääsimme sisään huoneeseen. Ensimmäinen asia, mikä iski vastaan, oli haju. Huone ei todellakaan tuoksunut erityisen raikkaalta, vaikka ikkunat olivat auki. Sisällä oli tunkkainen ja jokseenkin vastenmielinen haju. Islanti on tuliperäinen saari, mutta haju huoneessa ei ollut tyypillistä rikinhajua, vaan jotain muuta. Homettakaan se ei ollut. Asetuimme kuitenkin taloksi ja tutkimme paikkoja. Huoneisto käsitti keittiön ja olohuoneen yhdistelmän, makuuhuoneen ja kylpyhuoneen. Tämä meidän huoneistomme oli yllättävän huonossa kunnossa. Jääkaapin edustalla puulattian palaset olivat irti, ilmeisesti joskus sattuneen jonkinlaisen vesivahingon takia. Samoin kylpyhuoneen puiset listat oven karmeissa olivat haperoituneet kosteuden takia. Huone oli siis melkoinen pettymys siihen nähden, miten hotellia oli arvioitu ja paljonko olimme siitä maksaneet. Päädyimme tähän hotelliin sen takia, että se olisi ollut helppo lapsen kanssa ja keskustassa.

Koska Islannissa aikaero Suomeen on -3 tuntia, yritimme vähän venyttää Enno-Olivierin nukkumaanmenoa kotimaan aikaan nähden. Se kyllä onnistuikin ihan hyvin, mutta yö ei ollutkaan sellainen, kuin toivoimme. Yö oli todella katkonainen ja itkuinen ja olimmekin jo kuudelta aamulla paikallista aikaa työntelemässä vaunuja pitkin jotakuinkin autioita Reykjavikin katuja todella koleassa säässä. Suuntasimme kohti satamaa ja saavuimme vuonna 2011 valmistuneelle Harpalle, joka on Islannin musiikkitalo. Pytinki oli todella komea ja julkisivu erikoisen näköinen.

Jatkoimme matkaa hetken ihmettely jälkeen ja mietimme, että mitä me teksimme tähän aikaan aamusta. Nälkäkin alkoi jo olla ja ainoa, joka oli jo saanut mahansa täyteen, oli Enno-Olivier. Onneksi löysimme aamiaispaikan, joka avasi ovensa puoli seitsemältä ja menimme sinne nauttimaan aamiaisen, joka olikin positiivinen yllätys. Vaimoni söi savukalatäytteisen bagelin, joka oli paistettu paikan päällä ja itse söin paistetun munan italialaistyyppisillä makkaroilla, sekä paikan itse leipomaa leipää. Aamiaispaikan yhteydessä oli leipomo, josta otimme myös pikkuiselle mukaan hänen rakastamiaan tuoreita croisanteja. Tosin hän nukkui koko aamiaisen ajan autuaan tietämättömänä herkuista, mitä Isi ja Äiti söivät ja ostivat hänelle mukaan.

Aamupalan jälkeen lähdimme jälleen tallustelemaan Reykjavikin katuja, joilla näkyikin jo muita ihmisiä ja aloimme etsimään sopivaa matkatoimistoa, josta voisimme tiedustella valas- ja lunnisafareista. Sellainen löytyikin pian ja saimme tarvitsemamme tiedot ja läjän karttoja. Koska pieni matkalaisemme nukkui edelleen vaunuissa, päätimme lähteä kohti hotellia ja ottaa itsekin pienet päikkärit ja suunnittelemaan päivän kulkua. Siitä sitten jälleen lisää seuraavassa postauksessa :)

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Islanti osa 1.

Olimme miettineet reissua kummitädin ja -sedän luokse Sveitsiin, mutta se reissu ei valitettavasti toteutunutkaan ja päätimme lähteä Islantiin. Islantia on kehuttu todella paljon luonnon kauneudesta ja odotukset olivatkin todella korkealla matkan suhteen.

Tämä oli ensimmäinen ulkomaanmatkamme pienen pojan kanssa ja täytyy sanoa, että hieman pelotti varsinkin se, kuinka lennot sujuvat. Koska emme olleet tällaisella retkellä vielä käyneet pikkuisen kanssa, mietimme, mitä kaikkea pitää ottaa mukaan. No, olihan sitä tavaraa :) Vaippoja, ruokaa, tuttipulloja, vaatteita, kenkiä, lääkkeitä, kertakäyttöalustoja, rattaat, tutteja ja kaikkein tärkeimpänä, hänen oma rakkain unilelunsa, joka on saatu naapurin tädiltä lahjaksi. Tämä oli ihan ensimmäinen reissu, kun Äiti ja Isi lähtevät itse niin vähillä tavaroilla matkaan, vauvan tavarat täyttivät matkalaukut tehokkaasti :)

Mitä muuta piti miettiä? Tietysti Tytöille hoitaja. Mistä sellainen saataisiin, koska meille on ollut erittäin tärkeää, että hoitaja on sellainen, joka oikeasti haluaa pitää huolta meidän Prinsessoista. Ja mistä sellainen löytyi? Tietysti naapurista (eri naapurista, mistä unilelu on saatu) :) Naapurissa asustelee 15-vuotias nuori neiti, joka on äärimmäisen eläinrakas. Hän on erittäin fiksu ja hyväkäytöksinen, ikäistään kypsempi. Kaikkein parasta oli se, että hän halusi viettää yötkin meidän Prinsessojen kanssa, että heillä on varmasti hyvä olla. Saimme päivittäin raporttia ja kuvia, miten kotona sujuu ja tällä kertaa voi sanoa, että ensimmäistä kertaa emme olleet yhtään huolissamme meidän Tyttöjen hyvinvoinnista :) Peppi oli aivan mahtava hoitaja ja ansaitsee kyllä meiltä edelleen todella ison kiitoksen. Kun tulimme kotiin, kisut olivat niin tyytyväisiä hoitoon, etteivät olleet huomavinaankaan meitä. Tämä ei johtunut siitä, että he olisivat loukkaantuneet poissaolostamme, koska olemme kyllä kokeneet sen monesti, vaan he olivat erittäin tyytyväisen oloisia. Tosin kaikki kolme kömpivät meidän kanssamme nukkumaan, kun vihdoin pääsimme sänkyyn ja nukkuivat kanssamme aamuun asti, eli selvästi oli ollut kuitenkin ikävä 💖💖💖

Lento kohteeseen jännitti todella paljon ja olimme varautuneet tietysti vaihtovaatteilla vauvalle ja meille (olimme kuulleet tarinoita vauvoista, jotka ovat puklanneet vanhempien päälle lennolla), vaipoilla, sorminaposteltavalla ja maidoilla. Usein pienet matkustajat kärsivät kovista korvasäryistä paineenvaihtelun vuoksi, kun on nousun tai laskun aika. Reilun kolmen tunnin matka kohti Islantia ja Keflakin kansainvälistä lentokenttää voi alkaa... Kun lähdimme kiihdyttämään kiitoradalla, aloimme antamaan pojalle erilaista sormisyötävää (talk muroja ja muita naksuja), sekä maitoa. Odotimme koko ajan kauhulla, koska alkaa itku, kun korviin alkaa sattumaan. Mutta ei, mitään sellaista ei tapahtunut, vaan nousu sujui ilman mitään ongelmia. Kuulimme muiden vauvojen itkevän, mutta meillä ei ollut minkäänlaista hätää. Pieni Prinssimme söi, joi ja möyri Isin ja Äidin välissä tyytyväisenä. Ehkä Äidin raskausaikana syömät maitohappobakteerit auttoivat korvien kanssa, koska yhtään korvatulehdusta ei ole vielä ollut. Kaikkein mielenkiintoisinta lennolla oli, kun meidän penkkirivin takana istui pari nuorta naista, niin pikku Casanova tietysti flirttaili heille minkä ehti :) Onneksi hän sai myös huomiota sieltä päin ja miksei saisi, sen verran söpöläinen pieni poika hän on :)

Olimme tapamme mukaan tilanneet lennolle lounaat ja täytyy sanoa, että se ei ehkä ollut järkevää, kun matkustaa pienen pojan kanssa, joka kiinnostuu kaikesta mitä Äiti ja Isi tekevät. Jouduimme pyytämään, että ruuat tuodaankin meille eri aikaan niin, että ensin syö Äiti ja sitten Isi, ettei kaikki ole lattialla, kun pikku seikkailija tutkii ruuat tarkasti. Jatkossa emme taidakaan tilata aterioita lennolle :D


Lento lähti neljän jälkeen ja oletimme, että Enno-Olivier nukkuisi koneessa pienet päiväunet, mutta koska kaikki oli uutta ja mielenkiintoista, hän ei malttanut ummistaa hetkeksikään silmiään. Kaikki esitteet edessä olevan penkin selkänojan taskussa kiinnostivat todella paljon, sekä ikkunoiden eteen vedettävät suojat, ne vasta olivatkin mielenkiintoisia. Niitä oli kiva nostaa ja laskea vähän väliä.

Reilun kolmen tunnin lennon jälkeen alkoi laskeutuminen kohti Keflakia ja jälleen samat rutiinit, pienelle matkalaiselle talk muroja ja maitoa. Kuten nousu, myös lasku meni ilman minkäänlaisia ongelmia, mistä Äiti ja Isi olivat erittäin iloisia. Mikään ei ole kurjempaa, kuin se, että pientä lasta sattuu ja mikään ei kipua helpota.

Vihdoin olimme Islannin maaperällä ja lähdimme noutamaan vuokraamaamme autoa ja suuntasimmekin kohti Geysirin autovuokraamoa, jonka autot olivatkin pienen bussimatkan päässä. Tämä oli jo toinen uusi kulkuneuvo meidän pienelle matkamiehellemme lentokoneen lisäksi :) Hän ei ollut ikinä ollut bussin kyydissä ennen tätä. Ja sekin oli tietysti erittäin mielenkiintoista :) Saavuimme Geysirin toimipisteelle ja iloiseksi yllätykseksi meidän ajoneuvoluokka oli korotettu samaan hintaan isommaksi ja saimme Renault Talismanin. Autossa oli hierovat penkit ja vaikka mitä muita lisävarusteita, jotka tekivät matkaamisesta mukavampaa. Suuntasimme auton nokan kohti Reykjavikia ja hotellia. Näistä vaiheista lisää seuraavassa osiossa.



tiistai 4. huhtikuuta 2017

Vihdoinkin kevättä ilmassa

Noin pari viikkoa sitten bongasimme ensimmäinen töyhtöhyypän lähipelloilta ja myöhemmin useampia vielä lähemmiltä pelloilta :) Se tarkoittaa sitä, että kevät ja kesä tulee kovaa vauhtia 👍Ja muutamia päiviä sitten nähtiin ensimmäiset kurjet, sekä useampia laulujoutsenia käyskentelemässä pelloilla. Lumet ovat jotakuinkin sulaneet ja lämpötilat ovat melkein plussan puolella koko vuorokauden.
Nyt huhtikuun alussa näimme myös ensimmäisen hiirihaukan, joten paluumuuttajat ovat tulossa kovaa vauhtia pohjolaan. Naapuri sanoi, että täällä on nähty myös ampuhaukka ja mehiläishaukka, mutta me emme ole vielä onnistuneet moisia näkemään, joten olemme silmät tarkkana :) 
Omena- ja kirsikkapuihinkin on jo tullut isot silmut, samoin kuin marjapuskiin.
Raparperikin on jo työntänyt uudet versot mullan alta esiin ja vaikkei raparperi oma suosikkini olekaan, niin kyllä se aina innostaa, kun huomaa niidenkin kerta toisensa jälkeen lähtevän kasvamaan. Kohta taas Tytöt pääsevät raparperinlehden alle varjoon auringonpaisteelta 💗💗 Siitäkin huomaa kevään koittaneen, kun meidän karvaiset Prinsessat viihtyvät aina vain pidempään ja pidempään ulkona :)
Yksi ehdoton kevääseen kuuluva suosikkiasia ovat tuoreet parsat. Odotamme aina innolla parsakauden alkua ja syömmekin niitä melkoisia määriä :D Parsa taipuu moneksi ja teemme usein esimerkiksi parsarisottoa. Syömme niitä myös paistettuina, grillattuina, keitettyinä ja lisukkeeksi sopii vaikka itse tehty hollandaisekastike, sekä uppomunat. Viime viikolla teimmekin ensimmäiset paistetut parsat ja mukaan rapeaksi paistettua perunaa ja majoneesia. Mausteeksi ei tarvitse muuta, kuin suolaa ja pippuria. Hyvin maistui! Tarkoitus on laittaa tänä vuonna myös oma parsamaa hyötykasvipuutarhaamme, josta saamme toivon mukaan satoa jo ensi vuonna.
 
Mitä odotuksia teillä on keväältä ja tulevalta kesältä?

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Parhaat tortillat?

Heti alkuun pahoittelut melkoisen pitkästä tauosta viimeisimmästä postauksesta. Sose-Isillä ja perheellä on ollut vähän kiireitä ja kirjoitusaikaa on ollut aika vähän. Ne hetket, kun olisin voinut kirjoittaa, ovat menneet nukkuessa :D

Muutama viikko sitten tuli töissä ruokailun lomassa puhtetta tortilloista. Tietty ajatuksiini nousi jokin aika sitten hankittu tortillaprässi ja itse tehdyt maissitortillat. Prässi oli vielä täysin korkkaamaton ja vesi herahti kielelle, kun ajattelinkin, kuinka painan prässillä herkullisia tortilloja, jotka paistan pannulla ja täytämme ne mieleisillämme aineksilla.

No, pakkohan niitä oli tehdä! Nyt käytimme kaupan valmista mausteseosta jauhelihan ja kasvistäytteen maustamiseen, mutta seuraavalla kerralla ainakin itse teen täytteen flankstakesta tai ironflatstakesta ja maustan sen meksikolaisilla mauilla. Valmismausteet ovat kuitenkin aina valmismausteita.
Aluksi tehdään tortillojen taikina. Ainakin Prismoista löytyy Masaharina jauhoja, joista saa tehtyä maissilätyt. En itse käytä tarkkoja mittoja lättyjen tekemiseen, vaan teen ne ns. näppituntumalla. Jauhot eivät juurikaan turpoa veden lisäyksen jälkeen, joten jos teet laitat jauhoja esimerkiksi reilun neljän golfpallon kokoisen määrän, saat noin neljä maissilättyä. Taikinan pitää olla suurinpiirtein muovailtavan saven oloista eli muistelkaa lapsuutta :) Mutta suhde on noin tuplat jauhoja veden määrään. Alla olevasta ohjeesta tulee noin 4 maissitortillaa, riippuen paksuudesta.
  • 2 dl maissijauhoja
  • 1-1,5 dl vettä
  • 1/4 tl suolaa
  1. Sekoita suola jauhojen joukkoon ja lisäile vettä pikkuhiljaa, kunnes koostumus muistuttaa muovailtavaa savea. Tätä taikinaa ei tarvitse vaivata iäisyyksiä, vaan kunnon sekoitus ja hetken vaivaaminen (1 min) riittää. Seos ei saa tarttua käsiin, eikä kulhon reunaan, sen pitää olla napakkaa, mutta ei lohkeilevaa.
  2. Kääri taikina muovikelmuun ja anna levähtää puolesta tunnista tuntiin. Mieluiten tunti.
  3. Ota taikinasta reilun golfpallon kokoisia paloja ja kaulitse ne littanoiksi. Jos käytät tortillaprässiä, laita taikina voipaperin väliin ja paina prässillä littanaksi.
  4. Säilytä paistetut tortillat keittiöpyyhkeen sisällä, että ne pysyvät pehmeinä.
  5. Tee mieleisesi täyte ja nauti...
Mieluiseen täytteeseen kuuluu ainakin meillä joko kasvistäyte...


Tai lihatäyte.

Ja tietysti guacamolea :)

Ja jälleen kerran olivat todella herkullisia :) :)




maanantai 20. helmikuuta 2017

Pizzaperjantai

Minun ja vaimoni mielestä pizzaperjantaita voi viettää ihan minä pävänä tahansa, Nyt vain sattui olemaan perjantai, kun viimeksi teimme pizzaa ja siitä tuli idea kirjoittaa aiheesta tännekin :) 

Teemme melko usein pizzaa itse ja olen käyttänyt pizzataikinaan tällaista ohjetta, joka mielestäni toimii hyvin. En muista, mistä ohjeen olen bongannut, mutta sen verran usein on pizzaa tehty, että ohje on syöpynyt mieleeni pysyvästi:
  • 350 g vehnäjauhoja (jos löytyy ns. 00 jauhoja, niin aina parempi)
  • 1 tl suolaa
  • 1 ps kuivahiivaa
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • n. 2,5 dl lämmintä vettä
Kaikki aineet sekoitetaan ja käsin vaivataan noin kymmenen minuuttia tai sitten koneella noin 5 minuuttia, kunnes taikina on sopivan kimmoisaa. Jos vaivaat koneella, niin kannattaa vielä sen jälkeen vaivata hetki käsin. Kohota taikinaa noin tunnin verran, kunnes se on kaksinkertainen. Vaivaa ilmat pois ja kaulitse tai heittele pari pizzaa ja täytä mieleisilläsi vaihtoehdoilla. Pohjalle joko pelkästään juustoa (pizza bianco) tai tomaattikastike ja juustoa. Tomaattikastikkeen ohje, jonka olen kehitellyt pizzaa varten:
  • tölkki tomaattimurskaa
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 1 rkl oliiviöljyä
  • 1 rkl balsamicoviinietikkaa
  • hyppysellinen suolaa
  • mustapippuria myllystä
  • ripaus intiaanisokeria
  • pizzamaustetta 1/4 teelusikkaa
Kuullota hienonnettu valkosipuli oliiviöljyssä ja lisää joukkoon loput aineet. Anna hautua puolisen tuntia, että maut tiivistyvät. Jäähdytä, ennen kuin laitat kastikkeen pizzan päälle. Loput voi käyttää esimerkisti pastakastikkeen pohjana tai laittaa vaikka lasagneen. Tai sitten pakastat seuraavaa pizzaa varten.
Olemma aina tykänneet itse tehdytä pizzasta, mutta kun rouva odotti Enno-Olivieria, pelkästään sana pizza sai hänet voimaan pahoin. Meni todella pitkä aika synnytyksen jälkeenkin, että hän edes halusi pizzaa. Hän kutsui pizzaa pyöreäksi peeksi, kun pelkkä pizza sanakin oli kuvottava. Onneksi tilanne on nykyään ihan toinen :D
Omien suosikkitäytteideni joukkoon kuuluu Saarioisten raakamakkaroista chorizo. Pohjalle tomaattikastike, sekä mieleistä juustoa (ei, juuston ei tarvitse olla mozzarellaa, vaan sitä, mistä oikeasti tykkäät). Lisäksi salottisipulia, jalapenoviipaleita ja artisokan sydämiä :) Nam :) Rouvan pizzaan kuuluu aina ehdottomasti ananas ja vaihtelevasti erilaisia komboja näistä; jalapeno, sinihomejuusto, ohueksi viipaloitua kesäkurpitsaa, artisokan sydämiä, paprikaa. Paistamisen jälkeen päälle tuoretta basilikaa ja laadukasta oliiviöljyä esim. Nicolas Alziarin oliiviöljyä. Toimme sitä Nizzan matkaltamme ja se on parasta maistamaamme öljyä.

Yksi molempien suosikeista on kylmäsavulohipizza, josta myös kuvia. Täytteeksi tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi kylmäsavulohta, salottisipulia ja ranskankermaa, sekä tässä versiossa ollutta jokiravun pyrstölihaa. Sen jälkeen, kun pizzat tulevat uunista, laitetaan caviartia eli merileväkaviaaria, sekä tilliä. Tiedän, että merilevävalmiste kuulostaa siltä, ettei moista voisi edes maistaa, mutta se on ihan oikeasti todella hyvää. Suosittelen kokeilemaan tässä pizzassa, voileipäkakuissa, kanapeissa jne.