tiistai 11. heinäkuuta 2017

Islanti osa 2.

Saavuimme Keflavikin kansainväliselle lentokentälle iltapäivällä noin kello viisi paikallista aikaa. Suuntasimme siis auton nokan kohti Reykjavikia ja hotelliamme. Olimme jo kuulleet ystäviltämme, että lentokentän lähistön maisemat ovat karuja ja niin ne tosiaan olivatkin. En oikein tiedä, mihin niitä voisi verrata, mutta maisemat olivat tasaista laavakivimaastoa, jonka pinnalla kasvoi matalaa kasvillisuutta. Taustalla kaukaisuudessa siinteli vuoria. Tosin sää oli harmaa ja ankea, joten sekin saattoi vaikuttaa siihen, miltä maisemat näyttivät. Odotimme kyllä kovasti Islannin luontoa, koska sitä on kehuttu ja sanottu, että se tuottaa jatkuvasti uusia elämyksiä.

Ajomatkaa Keflavikin kentältä Reykjavikiin oli noin 50 kilometriä ja aikaa tähän kului noin 40 minuuttia. Suurin nopeusrajoitus, mitä Islannissa saa ajaa on 90 km/h ja ylinopeudesta saatavat sakot ovat tuntuvia, joten noudatin aika orjallisesti nopeusrajoituksia ja niin tuntuivat tekevät muutkin, toisin kuin Suomessa. Liikennettä oli muutenkin todella paljon vähemmän, kuin mihin olimme tottuneet.

Saavuimme vihdoin ja viimein hotellille, jolta myös odotimme paljon. Kuvien, hinnan ja arvostelujen perusteella kyseessä piti olla tasokas huoneistohotelli. Koska kyseessä oli huoneistohotelli, rakennuksessa ei ollut erillistä vastaanottoa, vaan meille oli annettu ovikoodi, jolla pääsemme sisään hotelliin ja tallelokerosta saamme avaimen toisella koodilla. Emme tietenkään päässeet sisään koko hotelliin annetulla ovikoodilla, mutta onneksi ovella oli puhelin, jolla voi ottaa yhteyden vastaanottoon, joka sijaitsi Reykjavikin keskustassa (emme itse asiassa löytäneet vastaanottoa annetusta osoitteesta, vaikka sitä etsimme seuraavana päivänä) ja sieltä avattiin meille ovi. Hotellihuoneen avaimen saimme tallelokerosta ilman ongelmia ja pääsimme sisään huoneeseen. Ensimmäinen asia, mikä iski vastaan, oli haju. Huone ei todellakaan tuoksunut erityisen raikkaalta, vaikka ikkunat olivat auki. Sisällä oli tunkkainen ja jokseenkin vastenmielinen haju. Islanti on tuliperäinen saari, mutta haju huoneessa ei ollut tyypillistä rikinhajua, vaan jotain muuta. Homettakaan se ei ollut. Asetuimme kuitenkin taloksi ja tutkimme paikkoja. Huoneisto käsitti keittiön ja olohuoneen yhdistelmän, makuuhuoneen ja kylpyhuoneen. Tämä meidän huoneistomme oli yllättävän huonossa kunnossa. Jääkaapin edustalla puulattian palaset olivat irti, ilmeisesti joskus sattuneen jonkinlaisen vesivahingon takia. Samoin kylpyhuoneen puiset listat oven karmeissa olivat haperoituneet kosteuden takia. Huone oli siis melkoinen pettymys siihen nähden, miten hotellia oli arvioitu ja paljonko olimme siitä maksaneet. Päädyimme tähän hotelliin sen takia, että se olisi ollut helppo lapsen kanssa ja keskustassa.

Koska Islannissa aikaero Suomeen on -3 tuntia, yritimme vähän venyttää Enno-Olivierin nukkumaanmenoa kotimaan aikaan nähden. Se kyllä onnistuikin ihan hyvin, mutta yö ei ollutkaan sellainen, kuin toivoimme. Yö oli todella katkonainen ja itkuinen ja olimmekin jo kuudelta aamulla paikallista aikaa työntelemässä vaunuja pitkin jotakuinkin autioita Reykjavikin katuja todella koleassa säässä. Suuntasimme kohti satamaa ja saavuimme vuonna 2011 valmistuneelle Harpalle, joka on Islannin musiikkitalo. Pytinki oli todella komea ja julkisivu erikoisen näköinen.

Jatkoimme matkaa hetken ihmettely jälkeen ja mietimme, että mitä me teksimme tähän aikaan aamusta. Nälkäkin alkoi jo olla ja ainoa, joka oli jo saanut mahansa täyteen, oli Enno-Olivier. Onneksi löysimme aamiaispaikan, joka avasi ovensa puoli seitsemältä ja menimme sinne nauttimaan aamiaisen, joka olikin positiivinen yllätys. Vaimoni söi savukalatäytteisen bagelin, joka oli paistettu paikan päällä ja itse söin paistetun munan italialaistyyppisillä makkaroilla, sekä paikan itse leipomaa leipää. Aamiaispaikan yhteydessä oli leipomo, josta otimme myös pikkuiselle mukaan hänen rakastamiaan tuoreita croisanteja. Tosin hän nukkui koko aamiaisen ajan autuaan tietämättömänä herkuista, mitä Isi ja Äiti söivät ja ostivat hänelle mukaan.

Aamupalan jälkeen lähdimme jälleen tallustelemaan Reykjavikin katuja, joilla näkyikin jo muita ihmisiä ja aloimme etsimään sopivaa matkatoimistoa, josta voisimme tiedustella valas- ja lunnisafareista. Sellainen löytyikin pian ja saimme tarvitsemamme tiedot ja läjän karttoja. Koska pieni matkalaisemme nukkui edelleen vaunuissa, päätimme lähteä kohti hotellia ja ottaa itsekin pienet päikkärit ja suunnittelemaan päivän kulkua. Siitä sitten jälleen lisää seuraavassa postauksessa :)

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Islanti osa 1.

Olimme miettineet reissua kummitädin ja -sedän luokse Sveitsiin, mutta se reissu ei valitettavasti toteutunutkaan ja päätimme lähteä Islantiin. Islantia on kehuttu todella paljon luonnon kauneudesta ja odotukset olivatkin todella korkealla matkan suhteen.

Tämä oli ensimmäinen ulkomaanmatkamme pienen pojan kanssa ja täytyy sanoa, että hieman pelotti varsinkin se, kuinka lennot sujuvat. Koska emme olleet tällaisella retkellä vielä käyneet pikkuisen kanssa, mietimme, mitä kaikkea pitää ottaa mukaan. No, olihan sitä tavaraa :) Vaippoja, ruokaa, tuttipulloja, vaatteita, kenkiä, lääkkeitä, kertakäyttöalustoja, rattaat, tutteja ja kaikkein tärkeimpänä, hänen oma rakkain unilelunsa, joka on saatu naapurin tädiltä lahjaksi. Tämä oli ihan ensimmäinen reissu, kun Äiti ja Isi lähtevät itse niin vähillä tavaroilla matkaan, vauvan tavarat täyttivät matkalaukut tehokkaasti :)

Mitä muuta piti miettiä? Tietysti Tytöille hoitaja. Mistä sellainen saataisiin, koska meille on ollut erittäin tärkeää, että hoitaja on sellainen, joka oikeasti haluaa pitää huolta meidän Prinsessoista. Ja mistä sellainen löytyi? Tietysti naapurista (eri naapurista, mistä unilelu on saatu) :) Naapurissa asustelee 15-vuotias nuori neiti, joka on äärimmäisen eläinrakas. Hän on erittäin fiksu ja hyväkäytöksinen, ikäistään kypsempi. Kaikkein parasta oli se, että hän halusi viettää yötkin meidän Prinsessojen kanssa, että heillä on varmasti hyvä olla. Saimme päivittäin raporttia ja kuvia, miten kotona sujuu ja tällä kertaa voi sanoa, että ensimmäistä kertaa emme olleet yhtään huolissamme meidän Tyttöjen hyvinvoinnista :) Peppi oli aivan mahtava hoitaja ja ansaitsee kyllä meiltä edelleen todella ison kiitoksen. Kun tulimme kotiin, kisut olivat niin tyytyväisiä hoitoon, etteivät olleet huomavinaankaan meitä. Tämä ei johtunut siitä, että he olisivat loukkaantuneet poissaolostamme, koska olemme kyllä kokeneet sen monesti, vaan he olivat erittäin tyytyväisen oloisia. Tosin kaikki kolme kömpivät meidän kanssamme nukkumaan, kun vihdoin pääsimme sänkyyn ja nukkuivat kanssamme aamuun asti, eli selvästi oli ollut kuitenkin ikävä 💖💖💖

Lento kohteeseen jännitti todella paljon ja olimme varautuneet tietysti vaihtovaatteilla vauvalle ja meille (olimme kuulleet tarinoita vauvoista, jotka ovat puklanneet vanhempien päälle lennolla), vaipoilla, sorminaposteltavalla ja maidoilla. Usein pienet matkustajat kärsivät kovista korvasäryistä paineenvaihtelun vuoksi, kun on nousun tai laskun aika. Reilun kolmen tunnin matka kohti Islantia ja Keflakin kansainvälistä lentokenttää voi alkaa... Kun lähdimme kiihdyttämään kiitoradalla, aloimme antamaan pojalle erilaista sormisyötävää (talk muroja ja muita naksuja), sekä maitoa. Odotimme koko ajan kauhulla, koska alkaa itku, kun korviin alkaa sattumaan. Mutta ei, mitään sellaista ei tapahtunut, vaan nousu sujui ilman mitään ongelmia. Kuulimme muiden vauvojen itkevän, mutta meillä ei ollut minkäänlaista hätää. Pieni Prinssimme söi, joi ja möyri Isin ja Äidin välissä tyytyväisenä. Ehkä Äidin raskausaikana syömät maitohappobakteerit auttoivat korvien kanssa, koska yhtään korvatulehdusta ei ole vielä ollut. Kaikkein mielenkiintoisinta lennolla oli, kun meidän penkkirivin takana istui pari nuorta naista, niin pikku Casanova tietysti flirttaili heille minkä ehti :) Onneksi hän sai myös huomiota sieltä päin ja miksei saisi, sen verran söpöläinen pieni poika hän on :)

Olimme tapamme mukaan tilanneet lennolle lounaat ja täytyy sanoa, että se ei ehkä ollut järkevää, kun matkustaa pienen pojan kanssa, joka kiinnostuu kaikesta mitä Äiti ja Isi tekevät. Jouduimme pyytämään, että ruuat tuodaankin meille eri aikaan niin, että ensin syö Äiti ja sitten Isi, ettei kaikki ole lattialla, kun pikku seikkailija tutkii ruuat tarkasti. Jatkossa emme taidakaan tilata aterioita lennolle :D


Lento lähti neljän jälkeen ja oletimme, että Enno-Olivier nukkuisi koneessa pienet päiväunet, mutta koska kaikki oli uutta ja mielenkiintoista, hän ei malttanut ummistaa hetkeksikään silmiään. Kaikki esitteet edessä olevan penkin selkänojan taskussa kiinnostivat todella paljon, sekä ikkunoiden eteen vedettävät suojat, ne vasta olivatkin mielenkiintoisia. Niitä oli kiva nostaa ja laskea vähän väliä.

Reilun kolmen tunnin lennon jälkeen alkoi laskeutuminen kohti Keflakia ja jälleen samat rutiinit, pienelle matkalaiselle talk muroja ja maitoa. Kuten nousu, myös lasku meni ilman minkäänlaisia ongelmia, mistä Äiti ja Isi olivat erittäin iloisia. Mikään ei ole kurjempaa, kuin se, että pientä lasta sattuu ja mikään ei kipua helpota.

Vihdoin olimme Islannin maaperällä ja lähdimme noutamaan vuokraamaamme autoa ja suuntasimmekin kohti Geysirin autovuokraamoa, jonka autot olivatkin pienen bussimatkan päässä. Tämä oli jo toinen uusi kulkuneuvo meidän pienelle matkamiehellemme lentokoneen lisäksi :) Hän ei ollut ikinä ollut bussin kyydissä ennen tätä. Ja sekin oli tietysti erittäin mielenkiintoista :) Saavuimme Geysirin toimipisteelle ja iloiseksi yllätykseksi meidän ajoneuvoluokka oli korotettu samaan hintaan isommaksi ja saimme Renault Talismanin. Autossa oli hierovat penkit ja vaikka mitä muita lisävarusteita, jotka tekivät matkaamisesta mukavampaa. Suuntasimme auton nokan kohti Reykjavikia ja hotellia. Näistä vaiheista lisää seuraavassa osiossa.



lauantai 13. toukokuuta 2017

Karvakavereiden ystäväkirja

Koska tuo meidän Isi on niin mahdottoman laiska päivittämään tätä hienoa blogia, me kolme karvaista Prinsessaa päätimme ottaa nyt ohjat tassuihimme ja kirjoittaa yhden postauksen...

Miau, saimme haasteen Fun, fitness and fashion blogin Teukalta jo aikaa sitten ja emme todellakaan pelkää haasteita komeilta pojilta :) Meitä on kolme typyä vastaamassa kysymyksiin, joten saattaa olla, että Teukka menee ihan sekaisin ;)

 1. Mikä on lempiherkkuasi?
Tiuku: Tykkään todella paljon niistä ruuista, mitä en saisi syödä, koska minulla on taipumus todella vaikeisiin virtsakiviin, eli tonnikalaruuat, siskojen murot jne.
Safiiri: Minä syön vaan paria eri laatua. Äiti ja Isi sanovat niitä pinkeiksi muroiksi ja rinkulamuroiksi. Minähän en märkäruokiin koske. Jos joku tuo niitä lähelle, lähden karkuun!
Bastet: Minä tykkään parista eri märkäruuasta ja kaikesta sellaisesta, mistä Tiuku-siskokin tykkää. Jos pääsisin Tiuku-siskon ihon alle, voisin vain olla lähellä häntä ja syödä kaikkea mitä Tiuku-siskokin syö.

2. Oletko koskaan tuhonnut mitään?
Kaikki yhdestä suusta: Ei tietenkään olla, jos ei lasketa esim. mattoja, sohvaa, peittoja, kiipeilypuita jne.

3. Leikitkö mielelläsi muiden kissojen kanssa vai oletko tappelupukari?
Tiuku: No en tiedä tykkäänkö muista kissoista. Silloin, kun muutin Äidin ja Isin luokse, joku kolli tuli liian lähelle ja minulle tuli vauvat. Se ei tainnutkaan olla leikkiä. Isi oli ihan järkyttynyt, kun yritti hätistää sitä kollia pois, joka vaan sähisi Isille. Oikeastaan haluaisin vaan Äidin ja Isin ja olla sylissä päivät pitkät.
Bastet: Tykkään tosi paljon Tiukusta, haluaisin vaan olla kiinni siskossa ja seurata mitä se tekee.
Safiiri: Minä tykkään Tiukusta, mutta olen niin arka, että heti, jos Tiuku leikkii minun kanssani, lähden karkuun. Bastet-sisko vaan yrittää jahdata minua, hänestä en tykkää yhtään, mutta haluaisin, että hän lopettaisi minun kiusaamisen.

4. Missä nukut mieluiten öisin?
Tiuku: Ennen nukuin ihan aina Äidin tai Isin päällä, mutta kun siskot tulivat, aloin vähitellen nukkumaan enemmän itsekseni. Välillä aina kömmin Äidin ja Isin kanssa samaan sänkyyn, mutta aamuisin ne rontit saattavat laittaa oven kiinni, kun haluavat, ettemme herätä siskojen kanssa vauvaa. Mutta tykkään nukkua ehkä eniten saunassa, kun Äiti ja Isi ovat laittaneet sinne petipaikat ja pikkuveikka ei löydä meitä sieltä.
Bastet: Saunassa, tai no siellä missä Tiuku-sisko nukkuu. Yritän päästä mahdollisimman lähelle siskoa :)
Safiiri: Makuuhuoneessa silloin, kun Äiti ja Isi ovat nousseet sängystä. Silloin on vielä mukavan lämpimiä kohtia sängyssä. Nukun myös mieluusti olohuoneen sohvan selkänojan päällä tai sohvalle, kun ilmalämpöpumppu puhaltaa talvella kivasti. Joskus olen myös takan edessä, jos siellä on tuli. 

5. Mikä on lempilelusi?
Tiuku: Äidin pötköt, millä tehdään kiharoita. Ne ovat todella addiktoivia ja saavat minut hurmokseen. Nykyisin niitä ei vaan ole näkynyt...
Bastet: Kaikki, millä vaan voi leikkiä. Jos löydän vauvan lelun, se on mitä ihanin lelu. Jos löydän meidän lelun, sekin kelpaa. Mutta kun innostun, kaikki lelut ovat vapaata riistaa.
Safiiri: Pullea harmaa hiiri. Olen sitä aina kantanut öisin paikasta toiseen ja ilmoittanut Äidille ja Isille, että huhuuuuuuuu, hiiri liikui ja sain sen taas kiinni. Joko Äiti tai Isi on aina tullut katsomaan, että kuinka hienosti olen taas pyydystänyt ja  kehuneet sekä hellineet minua ja rapsutelleet vaikka kello olisi mitä :) Yleensä kuitenkin pelkään muita leluja, jos minulle niitä yritetään tarjota.

6. Jos pöydälle olisi jäänyt makkara ja olisit huoneessa yksin, mitä tekisit?
Kaikki yhdestä suusta: Koska olen kissa, niin nuuhkaisisin sitä ja alkaisin peittelemään villisti.
Tiukun lisäkommentti: Jos kyseessä olisi palvikinkku, riipisin sitä Isin voiveivältä. Onneksi Isi on jo oppinut, että jos laittaa palvikinkkua leivän päälle ja minä hyppään syliin, on parempi luopua osasta kinkkua. Isi on onnesksi kiltti ja antaa kinkkua ja juustoa minulle syötäväksi. Äidiltä saa vaan juustoa, kun se on kasvissyöjä, mutta sekin kyllä maistuu.

7. Oletko kova uimaan?
Kaikki yhdestä suusta: No ei varmasti olla!!  Me ollaan kissoja ja kastuminen on pahinta, mitä me tiedetään! Tyhmä kysymys!

8. Minkälainen olisi täydellinen päiväsi?
Kaikki yhdestä suusta: Rapsutuksia niin paljon, että riittäisi vaikka viikoksi. Herkullista ruokaa niin, että ei tarttisi alkaa peittelemään. Ja mikä tärkeintä.... ETTEI TUO PIKKUVELI JAHTAISI MEITÄ KOKO AJAN!!!!!

9. Oletko koskaan saanut kiinni oravaa tai muuta jännittävää saaliseläintä?
Ensin Isin kommentti.... Uuuuuuuf, mitä tähän sanoisi. Meidän Tytöt ovat varsinkin tänne maalle päästyään varsinaisia saalistajia.
Tiuku: Noooooo, en haluaisi ylpeillä, mutta joo, kaikenlaista on tullut saatua kiinni. Lintua, myyrää, sisiliskoa, you name it.
Bastet: Olen minä jotain saanut, mutta kun minulla ei ole hampaita, niin Äiti ja Isi aina kuulemma katsovat ihmeissään, kun kipitän pihan poikki sätkyttelevä myyrä suussani. Kerran sain myyrän ihan oikeasti, mutta Tiuku-sisko tuli, ja söi sen.
Safiiri: Joo, olen saanut :D Olen tuonut Äidille ylpeänä elävän myyrän olohuoneesen ja elävän sisiliskonkin. Äiti huusi täysillä riemusta, kun näki minun saaliini :D
Lopuksi Äidin kommentti: Ettehän tuo aina Äidille nähtäväksi saaliitanne. Äiti on teistä todella ylpeä, mutta saa hepulin, kun sisällä vilistää elävä myyrä tai sisilisko.
10. Minkälainen omistajasi on?
Kaikki yhdestä suusta: Siis omistajat? OMISTAJAT?! Meillä on vaan palvelijoita, joten emme ymmärrä kysymystä. Mutta meidän palvelijat tykkäävät kyllä meistä ihan oikeasti. Välillä ne yrittävät komentaa, että ei saa tehdä sitä tai tätä, mutta ei me hirveästi niitä uskota.  Purrrrrrr.... Ei meitä voi vastustaa, kun olemme niin suloisia.

tiistai 4. huhtikuuta 2017

Vihdoinkin kevättä ilmassa

Noin pari viikkoa sitten bongasimme ensimmäinen töyhtöhyypän lähipelloilta ja myöhemmin useampia vielä lähemmiltä pelloilta :) Se tarkoittaa sitä, että kevät ja kesä tulee kovaa vauhtia 👍Ja muutamia päiviä sitten nähtiin ensimmäiset kurjet, sekä useampia laulujoutsenia käyskentelemässä pelloilla. Lumet ovat jotakuinkin sulaneet ja lämpötilat ovat melkein plussan puolella koko vuorokauden.
Nyt huhtikuun alussa näimme myös ensimmäisen hiirihaukan, joten paluumuuttajat ovat tulossa kovaa vauhtia pohjolaan. Naapuri sanoi, että täällä on nähty myös ampuhaukka ja mehiläishaukka, mutta me emme ole vielä onnistuneet moisia näkemään, joten olemme silmät tarkkana :) 
Omena- ja kirsikkapuihinkin on jo tullut isot silmut, samoin kuin marjapuskiin.
Raparperikin on jo työntänyt uudet versot mullan alta esiin ja vaikkei raparperi oma suosikkini olekaan, niin kyllä se aina innostaa, kun huomaa niidenkin kerta toisensa jälkeen lähtevän kasvamaan. Kohta taas Tytöt pääsevät raparperinlehden alle varjoon auringonpaisteelta 💗💗 Siitäkin huomaa kevään koittaneen, kun meidän karvaiset Prinsessat viihtyvät aina vain pidempään ja pidempään ulkona :)
Yksi ehdoton kevääseen kuuluva suosikkiasia ovat tuoreet parsat. Odotamme aina innolla parsakauden alkua ja syömmekin niitä melkoisia määriä :D Parsa taipuu moneksi ja teemme usein esimerkiksi parsarisottoa. Syömme niitä myös paistettuina, grillattuina, keitettyinä ja lisukkeeksi sopii vaikka itse tehty hollandaisekastike, sekä uppomunat. Viime viikolla teimmekin ensimmäiset paistetut parsat ja mukaan rapeaksi paistettua perunaa ja majoneesia. Mausteeksi ei tarvitse muuta, kuin suolaa ja pippuria. Hyvin maistui! Tarkoitus on laittaa tänä vuonna myös oma parsamaa hyötykasvipuutarhaamme, josta saamme toivon mukaan satoa jo ensi vuonna.
 
Mitä odotuksia teillä on keväältä ja tulevalta kesältä?

sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Laryngiitti eli kuristustauti

Kävimme viime tiistaina ottamassa 1-vuotisrokotukset neuvolassa. Kaiken kaikkiaan rokotuksia annettiin viisi, kolmella piikillä. Keskiviikkona Enno-Olivierin nenä alkoi vuotamaan ja ajattelimme, että se johtuu nyt rokotuksista. Keskiviikon ja torstain välisen yön hän oli todella itkuinen ja nukkui maksimissaan puolen tunnin pätkiä kerrallaan. Torstaikin meni itkuisena ja selvästi alkoi olemaan kipeämpi olo pienellä pojalla. Iltaa kohden aloimme kuulla ääntä, jota emme todellakaan halua kuulla. Kumeaa yskää ja lisää itkuisuutta.

Torstain ja perjantain välisenä yönä se sitten iski eli laryngiitti. Kumeaa yskää ja hengitysvaikeuksia, jotka taas johtivat siihen, mikä pahentaa laryngiitin oireita eli kovaan itkuun, joka ei lopu millään. Ainoat konstit jotka helpottavat oireilua, ovat lapsen pystyssä pitäminen, jota Äiti tekikin lähes koko yön sohvalla istuen. Toinen konsti on viedä lapsi kylmään ilmaan, joka helpottaa kurkun turvotusta. Sitä teki Isi ja nökötti naapureiden iloksi pelkästään kalsarit jalassa pakkasessa pienen potilaan kanssa. Hänellä oli tietysti lämpimästi päällä ja viltti ympärillä, sekä pipo päässä. Onneksi oli kylmä yö, joka helpotti nopeasti oireita ja itkuisuutta. Sen jälkeen Äiti viettikin sitten sohvalla aikaa pikkuisen kanssa ja muutamia kertoja saatiinkin hänet nukkumaan pieniä pätkiä. Yöllä jouduttiin käymään kolme kertaa ulkona oireita helpottamassa, Äiti kerran ja Isi kaksi kertaa. Äiti varasi yöllä Pikkujättiin aamulle ajan ja siellä diagnoosi olikin se, mitä ounastelimme. Ensiavuksi annettiin kortisonia, happea ja adrenaliinia.
Enno-Olivierilla on lääkärin mukaan tavallista ahtaampi kurkunpää, joka altistaa laryngiitille. Onneksi vaiva on sellainen, joka on hoidettavissa ja kurkunpää kehittyy jatkuvasti vauvan kasvaessa. Ensimmäisen kerran laryngiitti iski noin puoli vuotta sitten ja se todella säikäytti meidät, yskiminen ja hengityksen vaikeus ovat todella karmeata katsottavaa, kun pieni yrittää epätoivoisesti saada hengityksen tasaantumaan :(

Onneksi tällä kertaa pahin vaihe kesti yhden yön ja seuraava yö olikin jo vähän parempi. Toki nenä oli tukkoinen ja limaa kertyi jatkuvasti, joten pariin otteeseen jouduimme käyttämään Nenäfriidaa seuraavinakin öinä, joka on ihan ehdoton kapistus vauvaperheessä! Olemme tänäänkin friidanneet pienen nenukin nelisen kertaa, ettei lima pääse aiheuttamaan poskiontelon tulehdusta tai pahimmassa tapauksessa keuhkoputken tulehdusta. Näissä kurkunpäähän liittyvissä taudeissa tauti lähtee "valumaan" alaspäin ja altistaa keuhkoputken tulehdukselle.

Pahimman yön aikana myös Bastet-kissa yritti kovasti lohduttaa pientä potilasta, kun hän oli Äidin kanssa sohvalla ja käpertyi vauvan jalkopäähän kehräämään. Eläimillä on vahva vaisto, jos jokin ei ole kunnossa. Tätä kirjoittaessa olemme onneksi voiton puolella ja pikkuinen nukkuu jo hieman paremmin. Toki edelleen nenä vuotaa ja olemme valmistautuneet friidaamaan jossain vaiheessa yötä ja aiemmin päivällä oli vielä kuumettakin jonkin verran.

Onko teillä kenelläkään kokemuksia laryngiitista?

tiistai 21. maaliskuuta 2017

Parhaat tortillat?

Heti alkuun pahoittelut melkoisen pitkästä tauosta viimeisimmästä postauksesta. Sose-Isillä ja perheellä on ollut vähän kiireitä ja kirjoitusaikaa on ollut aika vähän. Ne hetket, kun olisin voinut kirjoittaa, ovat menneet nukkuessa :D

Muutama viikko sitten tuli töissä ruokailun lomassa puhtetta tortilloista. Tietty ajatuksiini nousi jokin aika sitten hankittu tortillaprässi ja itse tehdyt maissitortillat. Prässi oli vielä täysin korkkaamaton ja vesi herahti kielelle, kun ajattelinkin, kuinka painan prässillä herkullisia tortilloja, jotka paistan pannulla ja täytämme ne mieleisillämme aineksilla.

No, pakkohan niitä oli tehdä! Nyt käytimme kaupan valmista mausteseosta jauhelihan ja kasvistäytteen maustamiseen, mutta seuraavalla kerralla ainakin itse teen täytteen flankstakesta tai ironflatstakesta ja maustan sen meksikolaisilla mauilla. Valmismausteet ovat kuitenkin aina valmismausteita.
Aluksi tehdään tortillojen taikina. Ainakin Prismoista löytyy Masaharina jauhoja, joista saa tehtyä maissilätyt. En itse käytä tarkkoja mittoja lättyjen tekemiseen, vaan teen ne ns. näppituntumalla. Jauhot eivät juurikaan turpoa veden lisäyksen jälkeen, joten jos teet laitat jauhoja esimerkiksi reilun neljän golfpallon kokoisen määrän, saat noin neljä maissilättyä. Taikinan pitää olla suurinpiirtein muovailtavan saven oloista eli muistelkaa lapsuutta :) Mutta suhde on noin tuplat jauhoja veden määrään. Alla olevasta ohjeesta tulee noin 4 maissitortillaa, riippuen paksuudesta.
  • 2 dl maissijauhoja
  • 1-1,5 dl vettä
  • 1/4 tl suolaa
  1. Sekoita suola jauhojen joukkoon ja lisäile vettä pikkuhiljaa, kunnes koostumus muistuttaa muovailtavaa savea. Tätä taikinaa ei tarvitse vaivata iäisyyksiä, vaan kunnon sekoitus ja hetken vaivaaminen (1 min) riittää. Seos ei saa tarttua käsiin, eikä kulhon reunaan, sen pitää olla napakkaa, mutta ei lohkeilevaa.
  2. Kääri taikina muovikelmuun ja anna levähtää puolesta tunnista tuntiin. Mieluiten tunti.
  3. Ota taikinasta reilun golfpallon kokoisia paloja ja kaulitse ne littanoiksi. Jos käytät tortillaprässiä, laita taikina voipaperin väliin ja paina prässillä littanaksi.
  4. Säilytä paistetut tortillat keittiöpyyhkeen sisällä, että ne pysyvät pehmeinä.
  5. Tee mieleisesi täyte ja nauti...
Mieluiseen täytteeseen kuuluu ainakin meillä joko kasvistäyte...


Tai lihatäyte.

Ja tietysti guacamolea :)

Ja jälleen kerran olivat todella herkullisia :) :)




keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Vauvan 1v. synttärit :)


Viime torstaina 2.3.2017 Äidin ja Isin pieni Kullanmuru täytti yhden vuoden 💝💝 Juhlia alettiin järjestelemään jo hyvissä ajoin, koska halusimme, ettei tule mieletön kiire päivää ennen juhlia. Koristeitakin tilattiin todella iso kasa, mutta kaikki jäivät laittamatta, koska kiire kuitenkin iski. Tarkoituksena oli noudattaa safariteemaa ja ainoa, mitä saatiin laitettua teeman mukaisesti esille, oli popcornrasiat. Onneksi koristeet voi hyötykäyttää ensi vuonna. Luulen, että Äiti ja Isi olivat juhlista enemmän innoissaan ja odottavalla kannalla, kuin itse synttäripoju. Nämä ruusut Enno-Olivier valitsi itse muutamasta vaihtoehdosta :)



Päivänsankari ja lahjat 💖💖💖💖💖



Lahjaksi Enno-Olivier sai muun muassa oman ukulelen (hän tykkää soitella Isin kitaraa, joten pitihän hänen saada oma soittimensa), leikkikännykän, leikki-iPadin, leikkikaukosäätimen, vaatteita, kirjoja, palapelin, duploja, Villeroy & Boch lastenastiaston, retken korkeasaareen muskarikaverin kanssa, sekä pehmolelupossun muutama päivä juhlien jälkeen, joka saikin melkoisen määrän pusuja heti, kun hän sen sai :)

Seuraavassa esitellään mitä synttäreillä tarjoiltiin

Suolaiset ruuat

Itse tehtyä ciabattaa. Ohjeen olen bongannut täältä. Olen tätä leipää tehnyt monia kertoja ja se on kovin kehuttu. Leivän kanssa tietysti kirnuvoita, itse tehtyä kotijuustoa, sekä italialaisia leikkeitä.



Konditoria pH7:sta tilasimme Siika-mummonkurkku canapeita, jotka olivat todella hyviä.


Äiti teki todella maistuvaa artisokkatahnaa, jota laitettii crustadien täytteeksi. Samaa täytettä oli myös tarjolla hampurilaisten kanssa ja aiomme tätä tehdä jatkossakin, sen verran hyvin se sopi hampurilaistenkin väliin.


Voitakinasta rouva teki aurinkokuivattutomaatti tuorejuusto -täytteellä täytettyjä leivonnaisia.


Tarjolla oli myös vaimoni tekemiä suolaisia oliivimuffinsseja, jotka ovat ehdottomasti omia suosikkejani suolaisista muffinsseista.
Tarjolla oli myös hampurilaisia, jotka olivat itse tehtyjä alusta loppuun. Väliin laitettiin pihvin lisäksi myös Monterey jack juustoa. Näihin kasvatimme vielä väliin miniyrttejä, sekä herneenversoja. Herneenversot unohtuivat laittaa tarjolle. Hampurilaisten kanssa oli tarjolla myös majoneesia, konjakkisinappia, ketsuppia, sekä artisokkatahnaa.


Tietysti suolaisina pikkysyötävinä oli myös popcornia, grissinejä ja sipsejä.


Makeat ruuat


Äiti teki oikeastaan kaikkien meidän juhlien ja kutsujen kestosuosikin, pavlovan. Vaikka olen itsekin tätä herkkua syönyt todella monta kertaa, en siihen kyllästy, vaikka yleensä tuppaan kyllästymään ruokiin turhan helpostikin.


Konditoria pH7:sta tilattiin macaronseja ja kolmensuklaankakku. Mukaan hakureissulta tarttui vielä kullanvärisiä lakupalloja, joita laitettiin pavlovan koristeeksi, sekä suklaanmakuisia hasselpähkinä krokanttikeksejä.


Kinuskikissan nettisivuilta löytyneet muffinssit olivat hitti. Niitä syötiin sellaista tahtia, ettei esille ehtinyt laittaa :)

Isi teki synttärikakun, johon koristeeksi laitettiin suklaasta tehtyjä sydämiä, sekä päivänsankrin nimi ja ykköskynttilä :) Kakun ohje löytyi täältä ja olen sen kerran aiemminkin tehnyt, muistaakseni meidän kihlajaisjuhliin. Kakku oli tietysti molemmilla kerroilla sydämen mallinen 💖💖

Itse juhlat sujuivat leppoisasti ja vieraita kävi lähes parikymmentä päivän aikana. Enno-Olivier haluaakin toivottaa kaikille, jotka muistivat häntä 1v juhlapäivänä, ja tietysti myös blogin lukijoille, erittäin hyvää ja lämmintä kevään odotusta :) Keväämmällä meidän on tarkoitus lähteä vielä Sveitsiin kummitädin ja -sedän luokse viettämään synttäreiden jatkoja.