Mitähän hyvää sitä tänään laittaisi vauvalle?

No, kalkkunpataa tietysti! Tätä on jo syötykin aikamoiset määrät ja nyt teimme sitä uudelleen. Lisänä totuttuun makumaailmaan purjo ja siitakesieni. Enno-Olivier tykkäsi viimeksi tekemästämme kalkkunapadasta todella paljon ja nyt oli aika tehdä uusi satsi pakkaseen. Nyt kasviksiksi valittiin bataatti, porkkana, purjo, siitakesieni (sieniä saa alkaa syömään 1 vuoden iästä lähtien ja Enno-Olivier täyttääkin ihan kohta yksi :)), valkosipuli ja peruna. Mausteeksi tällä kertaa laakerinlehtiä, mustapippuria, jauhettua valkopippuria, kuivattua oreganoa ja kuivattua rosmariinia. Kuvasta poiketen salottisipuli jätettiinkin pois, koska purjoa olikin sen verran paljon.

Tämä ruoka laitettiin taas uuniin pataan. Aluksi kalkkunoihin paistettiin kunnon väri suolattomassa voissa ja ruokaöljyssä. Tässä ruuassa on tärkeää lisätä kunnolla rasvaa, koska kalkkunan liha on rasvatonta ja pienet vauveliinit tarvitsevat rasvaa muun muassa aivojen kehitystä varten. Tästä annosmäärästä tulee noin 15 kerta-annosta, joten rasvaakin saa olla ihan kunnolla. Rasva on 2-3 ikävuoteen lapsen tärkein energianlähde. Pitää kuitenkin muistaa, että vauva syö muitakin ruokia päivän aikana ja suhteuttaa rasvan määrä siihen nähden.

Lihojen ruskistamisen jälkeen sekaan laitettiin kasvikset ja mausteet. Näitä kuulloteltiin hetki ja lisättiin vettä niin, että ruoka lähes peittyi. Pata 175 asteiseen uuniin ja ei mennyt edes kauaa, kun uunista alkoi tulvimaan todella hyvät tuoksut asuntoon. Jopa rouvani, joka on kasvissyöjä, tuumasi, että tuleepa hyvät tuoksut :) No, tästä voi jo päätellä, että ruoka taatusti maistuu meidän pienelle pojalle.

Pariin otteeseen tarkastin, että padassa on riittävästi nestettä. Jos näyttää siltä, että ruoka on kuivaa, lisätkää mieluiten kiehuvaa vettä. Noin kahden tunnin hauduttelun jälkeen pata otettiin uunista ja keräsin mustapippurit ja laakerinlehdet pois. Kuten kuvasta näkyy, niin nestettä on vielä melko paljon ja sitä tarvitaankin, jos soseuttaa ruuan.





Tähän ruokaan tuli siis seuraavat aineet:

• 1,4 kg kalkkunan rintafilettä
• 5 perunaa
• 1 keskikokoinen bataatti
•  5 porkkanaa
• 1 purjo
• 2 siitakesientä (tämä oli ensimmäinen ruoka, mihin laitoimme sieniä, joten sen takia pieni määrä alkuun)
• 3 laakerinlehteä
• 1 valkosipulin kynsi
• 10 mustapippuria
• ripaus valkopippuria
• puoli teelusikallista oreganoa
• puoli teelusikallista rosmariinia
• vettä sen verran, että ruoka melkein peittyy

Mistä sitten tietää, että ruoka maistuu vauvalle? No tietysti siitä, että ensin otetaan lusikallinen, katsotaan arvioiden isiä tai äitiä ja maistellaan hetki, että mitäs tällä kertaa. Sitten otetaan toinen lusikallinen ja aletaan hymisemään todella tyytyväisenä ja nätille nassulle leviää maailman ihanin hymy, joka aina sulattaa äidin ja isin sydämet 💖💖 Sen jälkeen ei mene, kuin hetki, ja ruokakippo on tyhjä :) Toivottavasti inspiroidutte kokeilemaan ohjetta :)

Isi aloitti bloggaamisen

Kevät tulee kohisten, vaikkei ihan siltä näytäkään, kun ikkunasta katselee ulos. Lunta sataa ja tuulee niin, että nurkissa soi. Nyt on kuitenkin aika summata vähän yhteen tätä noin kolmea viikkoa, kun aloimme kirjoittelemaan tätä blogia. Mitä olemme saaneet aikaan ja mitä haasteita on tullut matkan varrella vastaan. Koska olemme tiivis perhe, vaimoni ottaa myös aktiivisesti osaa blogin ideoihin ja luonnollisesti oikolukee tekstit, mitä iltojen ratoksi naputtelen.


Ensimmäinen teksti julkaistiin 4.2.2017 ja pääsimmekin kirjoittamisessa hyvään vauhtiin. Mutta sitten alkoi ehkä todellisuus paljastumaan, mitä blogin pitäminen oikeasti vaatii.

• Aikaa, sitä ei ole koskaan liikaa. Kaikki pienten vauvojen ja taaperoiden vanhemmat tietävät, että pieni lapsi vaatii aika tavalla huomiota. Käytännössä siitä hetkestä, kun astun töistä tullessani kotiin ja vaimoni tulee Enno-Olivierin kanssa ovelle vastaan, pieni poikani alkaa nauramaan, sätkimään villisti jaloillaan ja ojentaa kädet isiä kohti ja siitä hetkestä lähtien pysyy lähelläni, kuin liimattuna 💗 Toki äidiltä haetaan yhtä lailla huomiota, mutta isin kanssa riehutaan täysillä :) Äidiltä haetaan pusuja ja haleja (toki isikin niitä antaa jatkuvasti), mutta isi on se, jonka kanssa möyritään lattialla ja jonka mahaa saa rummuttaa täysillä. Jos edes yritän ottaa läppäriä ja aloittaa kirjoittamisen, pieni apurini nyppii näppäimet irti ja tuottaa erittäin luovaa tekstiä hakkaamalla näppäimistöä :) Eri huoneeseen sulkeutuminen ei tule kyseeseen, koska silloin oven takana hakataan niin kauan, että hän pääsee takaisin syliin riehumaan.
• Blogia voi siis kirjoittaa käytännössä niinä hetkinä, kun Enno-Olivier nukkuu, ja päiväunien aikaan meillä on yleensä muita askareita kotona, eli kirjoittaminen tapahtuu pääasiassa iltaisin ennen nukkumaan menoa.
• Ideoita. Niitä pitäisi olla jatkuvasti ja onneksi meillä on toistaiseksi niitä riittänyt ja riittää varmasti jatkossakin, mutta niiden siirtäminen kuvien ja tekstien kautta muiden luettavaksi on haastavaa. Opimme kuitenkin jatkuvasti lisää ja ideat on aina helpompi ja helpompi työstää postauksiksi.
• Kuvat... mitähän tähän sanoisi. Nyt on jo parilta eri taholta kuullut kommenttia, että kuvien laatuu pitää panostaa. Hommasin vähän paremman kameran blogia ja perheen tärkeiden hetkien kuvaamista varten. En ole ennen järkkäriä käyttänyt ja sen opettelu on ihan oma lukunsa. Säädä aukkoa ja valotusta ja vielä mitä :D Kamera, jonka ostin on Canonin EOS 700d Kit (15-55mm) ja edelleen kuvien ottaminen on jatkuvaa opettelua.

Alku oli aika haastavaa muutenkin, kun sain blogialustan pystyyn ja jotain harjoittelutekstejä ja kuvia laitettua, blogi laitettiin ylläpitäjien toimesta lukkoon, koska blogi sisälsi "ehtojen vastaista materiaalia" eli kuvia meidän kissoista ja lorem ipsumia. Joku automaattitarkastus oli käynyt blogia läpi ja laittoi sen lukkoon :D Onneksi se avattiin melko nopeasti sen jälkeen, kun asiasta ilmoitin.

Tämä on jo 12. postaus ja toivottavasti lukijat ovat tykänneet tähän astisista julkaisuista.

Vauvan 1v synttärit lähenevät

Äidin ja Isin Rakas Pieni Aarre, Enne-Olivier, täyttää ihan pian 1 vuotta ja synttärivalmistelut ovatkin kovaa vauhtia käynnissä 💖💖💖 🎂 Äiti on tehnyt kovasti koepaistoksia tarjottavista muffineista ja ainakin koepaistoerä oli todella herkullinen ja katosi aika nopeasti. Muffinit saavat vielä koristekuorrutuksen päälleen synttäreille. Muffinien ohje löytyi Kinuskikissan nettisivuilta. Rouva tosin aikoo lisätä vähän enemmän suklaata, kuin ohjeessa oli, koska mielestämme nämä olivat hitusen kuivia, vaikka olivatkin todella hyviä. Suklaata ei voi olla koskaan liikaa :D 

Tarjoamme synttäreillä muun muassa minislidereita eli pieniä hampurilaisia, joiden sämpylät isi teki jo valmiiksi pakkaseen, ettei tarvitse synttäripäivänä alkaa enää leipomaan. Ohjeena käytin tätä reseptiä ja tällä tulee todella hyviä hampparisämpylöitä. Tosin en tee ohjeen mukaisesti 7-8 hampurilaista, koska ne ovat meidän mielestä aivan liian suuria. Me tykkäämme syödä pienempiä ja tällä ohjeella tuleekin noin 22-24 kivan kokoista slideria. 

Koristeita on tilattu melkoinen määrä ja niistä tulee varmasti kuvia siinä vaiheessa, kun teemme postauksen synttärijuhlista.

Muita tarjottavia on tarkoitus vielä tehdä äidin toimesta oliivimuffinsseja, crustadeja artisokkatäytteellä ja isin toimesta synttärikakku. Ai niin, ja vielä voitaikinasta tehtyjä suolaisia, joissa on aurinkokuivatusta tomaatista ja tuorejuustosta tehty täyte. Niitäkin testattu ja olivat todella hyviä. Rouva meinasi, että jos ehtii, niin hän tekee pavlovan. Hän on tehnyt sen lähes jokaiseen juhlaamme ja se on ollut todellinen hitti. No, ajattelimme tehdä itse kotijuustoakin, kun hankimme joulua varten juustomuotin, mutta olimme koko poppoo niin sairaina, ettei tullut juuston valmistus silloin mieleenkään. Tilasimme vielä lisäksi PH7:sta macaronseja, kolmen suklaan mutakakun ja suolaisena kurkku-siika canapeita. Onkohan tässä tarpeeksi tarjoamisia? Näistäkin sitten kuvia, kun teemme synttäreistä oman juttunsa. Uskomatonta, että meidän pieni vauvamusu täyttää kohta vuoden! 💝💝💝💝

Pizzaperjantai

Minun ja vaimoni mielestä pizzaperjantaita voi viettää ihan minä pävänä tahansa, Nyt vain sattui olemaan perjantai, kun viimeksi teimme pizzaa ja siitä tuli idea kirjoittaa aiheesta tännekin :) 

Teemme melko usein pizzaa itse ja olen käyttänyt pizzataikinaan tällaista ohjetta, joka mielestäni toimii hyvin. En muista, mistä ohjeen olen bongannut, mutta sen verran usein on pizzaa tehty, että ohje on syöpynyt mieleeni pysyvästi:

• 350 g vehnäjauhoja (jos löytyy ns. 00 jauhoja, niin aina parempi)
• 1 tl suolaa
• 1 ps kuivahiivaa
• 2 rkl oliiviöljyä
• n. 2,5 dl lämmintä vettä

Kaikki aineet sekoitetaan ja käsin vaivataan noin kymmenen minuuttia tai sitten koneella noin 5 minuuttia, kunnes taikina on sopivan kimmoisaa. Jos vaivaat koneella, niin kannattaa vielä sen jälkeen vaivata hetki käsin. Kohota taikinaa noin tunnin verran, kunnes se on kaksinkertainen. Vaivaa ilmat pois ja kaulitse tai heittele pari pizzaa ja täytä mieleisilläsi vaihtoehdoilla. Pohjalle joko pelkästään juustoa (pizza bianco) tai tomaattikastike ja juustoa. Tomaattikastikkeen ohje, jonka olen kehitellyt pizzaa varten:

• tölkki tomaattimurskaa
• 1 valkosipulin kynsi
• 1 rkl oliiviöljyä
• 1 rkl balsamicoviinietikkaa
• hyppysellinen suolaa
• mustapippuria myllystä
• ripaus intiaanisokeria
• pizzamaustetta 1/4 teelusikkaa

Kuullota hienonnettu valkosipuli oliiviöljyssä ja lisää joukkoon loput aineet. Anna hautua puolisen tuntia, että maut tiivistyvät. Jäähdytä, ennen kuin laitat kastikkeen pizzan päälle. Loput voi käyttää esimerkisti pastakastikkeen pohjana tai laittaa vaikka lasagneen. Tai sitten pakastat seuraavaa pizzaa varten.
Olemma aina tykänneet itse tehdytä pizzasta, mutta kun rouva odotti Enno-Olivieria, pelkästään sana pizza sai hänet voimaan pahoin. Meni todella pitkä aika synnytyksen jälkeenkin, että hän edes halusi pizzaa. Hän kutsui pizzaa pyöreäksi peeksi, kun pelkkä pizza sanakin oli kuvottava. Onneksi tilanne on nykyään ihan toinen :D
Omien suosikkitäytteideni joukkoon kuuluu Saarioisten raakamakkaroista chorizo. Pohjalle tomaattikastike, sekä mieleistä juustoa (ei, juuston ei tarvitse olla mozzarellaa, vaan sitä, mistä oikeasti tykkäät). Lisäksi salottisipulia, jalapenoviipaleita ja artisokan sydämiä :) Nam :) Rouvan pizzaan kuuluu aina ehdottomasti ananas ja vaihtelevasti erilaisia komboja näistä; jalapeno, sinihomejuusto, ohueksi viipaloitua kesäkurpitsaa, artisokan sydämiä, paprikaa. Paistamisen jälkeen päälle tuoretta basilikaa ja laadukasta oliiviöljyä esim. Nicolas Alziarin oliiviöljyä. Toimme sitä Nizzan matkaltamme ja se on parasta maistamaamme öljyä.


Yksi molempien suosikeista on kylmäsavulohipizza, josta myös kuvia. Täytteeksi tomaattikastikkeen ja juuston lisäksi kylmäsavulohta, salottisipulia ja ranskankermaa, sekä tässä versiossa ollutta jokiravun pyrstölihaa. Sen jälkeen, kun pizzat tulevat uunista, laitetaan caviartia eli merileväkaviaaria, sekä tilliä. Tiedän, että merilevävalmiste kuulostaa siltä, ettei moista voisi edes maistaa, mutta se on ihan oikeasti todella hyvää. Suosittelen kokeilemaan tässä pizzassa, voileipäkakuissa, kanapeissa jne.

Perheen Prinsessat, osa 3. Bastet

Bastet haettiin meidän perheeseen marraskuun lopulla 2012 Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistyksestä. Yksi syy minkä takia otimme Bastetin oli Phesyn työntekijän sanat, jotka jäivät soimaan korviimme, kun haimme Safiirin: "Eivät ne sinua ottaneetkaan...". Asia jäi vaivamaan ja päätimme, että kyllä me haemme myös Bastetin ja emme piittaa siitä, vaikka papereissa varoitettiin hänen pissaavan vääriin paikkoihin.


Kun Bastet sitten tuli kotiin, hän majoittui silloisen asuntomme työhuoneeseen sohvan alle ja hän oli siellä tasan kaksi viikkoa. Kävimme aina viemässä hänelle ruokaa ja juomaa työhuoneeseen. Välillä hän uskalsi jopa kömpiä sohvan alta ja tuijoitti mystisillä silmillään uusia palvelijoitaan. Öisin kuulimme, kuinka Bastet tutki uutta kotia, mutta hän ei päivisin uskaltaunut tulemaan sohvan alta meidän luoksemme.
Itsenäisyyspäivää edeltävänä iltana istuimme olohuoneen sohvalla katsomassa televisiota, kun yhtäkkiä kuulimme käytävää pitkin tepastelevan kisun ääntä ja Bastet pomppasi sohvalle isin syliin 💖💖💖 Se hetki ja tunne, kun Bastet uskaltautui viimeinkin tulemaan meidän luoksemme, oli ikimuistoinen :)


Bastet ei pissaillut vääriin paikkoihin, vaikka niin oli papereihin merkitty. Edellisessä kodissaan hänet oli päästetty laihtumaan luukasaksi ja hänet palautettiin takaisin Phesyyn syyllä, että hän pissailee joka paikkaan.
Eräänä päivänä, kun Bastet-neiti oli etäinen ja käyttäytyi poikkeuksellisesti, vaimoni kävi tutkimassa tilannetta Bastetin lempipaikassa eli saunan lauteilla. Kuulin, kun hän huusi, että tule katsomaan, Bastetin hammas on katki. Bastetin etukulmahammas oli kääntynyt sojottamaan suusta suoraan eteenpäin ja sillä oli luonnolisesti tuskainen olotila. Soitimme heti luottoeläinlääkärillemme Catvetiin josta sanottiin, että tulkaa heti näyttämään tilanne. Hammas oli tosiaan katkennut juuresta ja syy oli parodontiitti, joka on hampaan kiinnityskudoksen tulehdus. Eläinlääkärin suosituksesta poistatimme kaikki hampaat, koska muuten  sama tilanne olisi toistunut ja Bastet olisi joutunut elämään tuskissa tulehduksen takia. Nyt hampaatomana mummelina hän pystyy elämään täysipainoista ja onnellista elämää :) Hän pystyy syömään kuivamuonaakin ilman hampaita samaan tapaan, kuin hampaidenkin kanssa.


Bastet on nykyään arviolta 13-14 vuotias ja hän on edelleen todella reipas ja melkoinen ilopilleri. Hän kiipeää lähes joka yö joko äidin tai isin mahan päälle nukkumaan ja hakemaan tarvittavat hellyydenosoitukset 💖 Palkkioksi hellyydestä saamme kovaäänistä kehräystä ja puskemista, sekä todella märkiä kisupusuja :D


Kanapasta maistuu, vai maistuuko?

Enno-Olivier on aina tykännyt kanapadasta ja ajattelimme, että nyt on aika tutustuttaa hänet myös pastan maailmaan, koska isi tykkää tehdä erilaisia pastaruokia. Kävin innoissani ostamassa pari pakettia L'uomunokan luomukanan juhlafileitä, koska pyrimme käyttämään luomua lihatuotteissa, varsinkin kanan lihassa ja kananmunissa.

Kasviksiksi valittiin paprika, varsiselleri, salottisipuli, valkosipuli ja tomaatti.

Pastaksi valitsimme terveellisemmän vaihtoehdon eli Rummon täysjyväfusillin. Täysjypastassa on yleensä se "terveellinen" maku ja normaaliin durumvehnästä tehtyyn pastaan tottuneelle täysjäväpastan maku voi aluksi olla haastava.

Proteiiniksi hain kaupasta siis kanaa, koska Enno-Olivier on tykännyt kanasta todella paljon. Olemme aina käyttäneet luomukanaa hänen ruuissaan, samoin kuin jos isi on harvoin kanaa syönyt.



Sitten varsinaiseen ruuan laittoon. Aluksi kananrintafileet kuutioitiin ja laitettiin ruskistumaan voin (tietysti suolatonta) ja öljyn seokseen.


Ruskistamisen jälkeen lisättiin sipuli, valkosipuli ja varsiselleri, joita kuullotettiin hetki kananpalojen kanssa. Sitten pannulle heitettiin paprikat.


Paprikoita kuulloteltiin jonkin aikaa ja sen jälkeen lisättiin tölkillinen tomaattimurskaa, tuoreita kaltattuja tomaatteja ja pari desiä ruokakermaa (laktoositonta). Seoksen annettiin kiehahtaa ylös, jonka jälkeen lisättiin aika kasa basilikaa (melkein koko puntillinen), että saadaan kunnon yrttinen maku ruokaan. Tuore basilika on yksi ehdoton suosikki meidän yrttivalikoimissa.


Tämän jälkeen kastike jätettiin hautumaan ja keitettin pasta ja lisättiin kastikkeen joukkoon. Sen jälkeen koko ruoka vedettiin blenderillä sekaisin ja kokeiltiin, josko Enno-Olivier tykkäisi isin tekemästä ruuasta.


Jätin tällä kertaa tarkoituksella ruokaan vähän isompia paloja. Maistoimme molemmat ruokaa ennen kuin annoimme sitä Enno-Olivierille ja tykkäsimme siitä kovasti. Laitoimme innoissamme ruuan kuppiin ja aloimme syöttämään vauvelia. Pari ensimmäistä lusikallista meni ihan ok, mutta sen jälkeen tuli kunnon oksennusrefleksit ja ajattelin, että jaahas, pitihän sitä ensimmäinen ruoka tulla eteen, mistä juniori ei tykkää. Isille tuli luonnollisesti melkoinen pettymyksen tunne omaan suoritukseen, että nyt tärkein asia maailmassa ei tykkääkään isin tekemästä ruuasta. Ongelma ei ollutkaan ruuan maussa, vaan siinä, että ruuan seassa oli liian isoja paloja, joten ajoin ruuan blenderillä totuttuun tapaan aika sileäksi. Meidän pienellä prinssillä on selvästi vielä totuttelemista siinä, että ruuan mukana saattaa tulla vähän isompia paloja :) .

Tämän kertaisen ruuan resepti oli seuraavanlainen ja suolaa lisäämällä tämä pastakastike maistuu taatusti myös aikuisille. Tästä annoksesta riittää vauvalle viideksitoista kerraksi. Aikuisille voi tietysti lisätä enemmän valkosipulia ja sipulia maun mukaan, samoin kuin varsiselleriä.

Kanakastike

• noin 500g luomukanan rintafileitä
• 1 salottisipuli
• 1 valkosipulin kynsi
• 1 varsisellerin varsi (suosittelen kuorimaan, että saatte rihmat pois)
• puolikas puna-, kelta- ja vihreäpaprika (jokaista laatua siis puolikas)
• tölkki Muttin tomaattimurskaa
• kaltattua tomaattia maun mukaan (jos haluaa lisää tomaattia kastikkeeseen)
• 2dl ruokakermaa
• pastan keitinvettä sen verran, ettei kastike ole liian kuivaa
• mustapippuria myllystä maun mukaan
• tuoretta basilikaa noin puntin verran
• aikuisille suolaa maun mukaan, pikkuisille vauvoille ei yhtään

Lisäksi keitetään maun mukaista pastaa riittävä annos. Yleensä vajaa 100g kuivaa pastaa per henkilö. Nyt keitettiin vauvaa varten noin 400g täysjyväpastaa.
Jos ajatte tämän ruuan blenderillä hienoksi, niin tästä tulee todella tiivistä ja vauvaa ruokkiessa ruuan sekaan täytyy lisätä nestettä (esimerkiksi maitoa).

Perheen Prinsessat, osa 2. Safiiri

Päädyimme pelastamaan toisen kisun oikeastaan Tiukun takia. Aina kun lähdimme aamuisin töihin, Tiuku oli todella surkeana ja nojasi kättä vasten ja halusi vain huomiota. Epäilimme, että Tiuku kokee päivisin yksinäisyyttä ja ajattelimme, että kisukaveri helpottaa pitkiä päiviä.

Safiiri tuotiin meille Päijät-Hämeen eläinsuojeluyhdistykseltä (Phesy) 21.1.2012 lumisateisena päivänä. Siivosimme vimmatusti, että olemme valmiit uuden perheenjäsenen saapumiseen :) 💖💖

Alunperin ei itse asiassa ollut edes tarkoitus ottaa Safiiria, vaan Bastet. Bastetia ei otettu sen takia, kun hänen tiedoissaan luki, että hän pissailee vääriin paikkoihin (tästä vähän lisää, kun on Bastetin esittelyn vuoro). Emme tiedä Safiirin tarkkaa ikää, koska hän on löytökissa, mutta epäilemme että mittarissa on jo vähintään 12 vuotta.

Safiiri oli flunssassa, kun hän saapui meille ja varasimme lääkärin. Häntä tutkittiin tarkemmin ja valitettavasti selvisi, että hän potee astmaa :( Astma on saatu pysymään kurissa kortisonikuureilla, mutta ei ole erityisen helppoa antaa pienelle kisulle kortisonia, joka maistuu todella pahalle. Astma on luultavasti peräisin siitä, että hän on joutunut elämään ulkona pakkasessa ja kylmettänyt itsensä. Kylmässä elämisestä kertoo sekin, että Safiirin oikea korva on paleltunut ja sen takia siitä puuttuu puolet. Safiiri on muutenkin jäänyt erittäin pienikokoiseksi, mikä johtunee siitä, että ravinto on ollut heikkoa alusta lähtien.

Safiirin lempipaikka on maata sohvan reunan päällä, koska ilmalämpöpumppu puhaltaa siihen  lämmintä. Toinen lempipaikoista on köllötellä takan edessä rahilla silloin, kun takassa on tuli. Kissat yleensäkin pitävät lämmöstä, mutta Safiirilla yksi syy hakeutua lämpöön on selkärankareuma, jonka kivut helpottavat lämmössä.

Nykyisin Safiirin päivät ja yöt kuluvat pääasiassa nukkuessa, koska ikä alkaa jo painamaan. Vielä jokin aika sitten hän huhuili vielä kovasti öisin, kun siirsi lempileluaan, harmaata hiirtä, paikasta toiseen, että tulkaa nyt katsomaan mitä on tapahtunut :) Ja pitihän sitä aina herätä sitten katsomaan ja kehumaan, että oletpa saanut hienon saaliin taas :) Nykyisin Safiiri onneksi kiipeää meidän kanssamme välillä nukkumaankin. Safiiri myös ulkoilee kesäisin ahkerasti ja on kova tyttö pyydystämään myyriä ja sisiliskoja, joita ylpeänä kiikutetaan äidin iloksi sisälle, vaikka onkin jo vanha kisu 💖💖. Joskus niitä tuodaan jopa elävinä sisälle vilistämään :D

Enno-Olivierin suosikki, karjalanpata

Karjalanpata on Enno-Olivierin ehdoton suosikki tällä hetkellä. Huomasimme kauhuksemme, että pakkasen varastot olivat huvenneet, joten sitä piti tehdä hetimiten lisää! Haimme paikallisesta kaupasta juuri leikatut karjalanpaistilihat. Tässä ohje, jos joku vaikka innostuisi tekemään omalle vauvalleen tai vaikka itselleen tätä herkkua :)

Kasviksiksi ja juureksiksi valittiin myskikurpitsaa, perunaa, porkkanaa, palsternakkaa ja salottisipulia. Mausteeksi maustepippuria, laakerinlehtiä ja provencen yrittisekoitusta, sekä noin puoli tölkillistä Muttin tomaattimurskaa. Suolaahan ei vielä saa ruokiin laittaa.

Padan teko aloitettiin ruskistamalla 500 grammaa karjalanpaistilihoja eli 250 grammaa sianlihaa ja 250 grammaa naudanlihaa.

Lihojen ruskistuessa kuorittiin ja paloiteltiin kasvikset:

• 4 porkkanaa
• 1 palsternakka
• 1/2 myskikurpitsaa
• 7 perunaa
• 1 sipuli

Kasvikset heitettiin pataan mausteiden ja tomaattimurskan kanssa ja haudultetiin hetki liedellä.

Hetken hauduttelun jälkeen lisättiin reilu litra vettä ja pata siirrettiin uuniin hautumaan reiluksi puoleksitoista tunniksi. Välillä aina tarkistetaan, ettei pata ole kuivunut liikaa ja tarvittaessa lisätään vettä.

Noin puolentoista tunnin kuluttua pata on valmis soseutettavaksi. Koska Enno-Olivierilla on jo puhjennut hampaita, alamme antamaan hänelle karkempaa ruokaa, mutta tämä pata tuli vedettyä vielä aika sileäksi. Soseutuksen jälkeen ruoka pussitettiin minigrippeihin sopiksi kerta-annoksiksi ja laitettiin pakkaseen. Tästä määrästä tuli 15 kerta-annosta.

Nyt taas pikkumiehen kelpaa herkutella 💖💖

Perheen Prinsessat, osa 1. Tiuku Kleopatra

Syksyllä 2008 vaimoni ajoi silloisen kotimme parkkipaikalle ja tuli tohkeissaan sisälle. Hän oli nähnyt pihalla suloisen pienen karvaisen kisun, joka osasi heti luoda yhteyden vaimooni. Itse en sen ihmeemmin asiasta vielä innostunut. Joskus aina kuulin, kun ajoin pihaan, roskakatoksesta lohdutonta miukumista ja kurkatessani näin aina tämän saman kisun itkemässä siellä ja aloin säälimään enemmän ja enemmän ressukkaa.

Tiuku vuonna 2008

Mietimme, että mistähän kisu oli tänne ilmestynyt. Välillä hän vieraili meidän takapihallamme ja ostimme kissanruokaa, jota tarjoilimme ja kaikki meni aina alas todella hyvällä ruokahalulla. Välillä meni kaksikin ruokapussia kerralla. Tuo pieni kissa uskalsi jo tulla meille sisällekin, mutta yöksi emme vielä päästäneet, koska emme tienneet, kenen kissa hän oli.


Tiuku vuonna 2017

Eräänä myrskyisenä yönä olimme jo makuuhuoneessa nukkumassa, kun kuulimme makuuhuoneen ikkunalta kolahduksen. Avasin verhot ja pelokkaan näköinen märkä nassu tuijotti minua ikkunan takaa sen näköisenä, että auttakaa minua. Vaimoni vaatimuksesta päästimme karvakerän sisään lämmittelemään ja keräämään voimia. En itse halunnut kuitenkaan, että kissa jää meille yöksi, koska emme tienneet kenen kisu hän on. Vaimoni sydän meinasi särkyä, kun laskimme kisun ulos ja hän pysähtyi juomaan kuralätäköstä ja katsoi lohduttomasti taakseen, että eivät ne vieläkään minua hyväksyneet :(

Loppiaisen aikaan kovilla pakkasilla päästimme kisun meille lämmittelemään ja tällä kertaa hän jäi meille yöksi ja jännitimme, että pissaakohan hän nyt jonnekin sisälle, kun meillä ei luonnollisesti ollut hiekkalaatikkoa. Aamulla löysimme pienen söpöläisen nukkumassa olohuoneen sohvalta samasta kohtaa, mihin hän jäikin illalla.


Tiuku vuonna 2017

Meille selvisi jossain vaiheessa, että kissa oli erään taloyhtiössä asuvan alkoholisoituneen naisen. Vaimoni vei pariin otteeseen kissan järkyttävillä pakkasilla kotiinsa sanoen, että koittakaa pitää siitä huolta. Eräänä päivänä vaimoni mitta täyttyi ja hän marssi tuon naisen luokse ja sanoi, että sinulla ei enää sitten ole tätä kissaa, vaan hän muuttaa meidän luoksemme asumaan, onko selvä? Nainen tuumi ainoastaan, että selvä. Tämä oli hyvä esimerkki vaimoni päättäväisyydestä, jota ilman en ehkä olisi blogiakaan aloittanut :)


Tiuku ja vauvat vuonna 2009

Annoimme kissalle nimeksi Tiuku Kleopatra. Tutustuessamme Tiukulla oli valtavasti suuria huopamaisia takkuja ja matoja. Emme saaneet takkuja itse pois, joten ne piti hoidattaa eläinlääkärillä. Tiuku oli ollut todella huonolla hoidolla ja kaiken lisäksi hän yllätykseksemme odotti kisuvauvoja, joita syntyi kaksi kappaletta 💖💖 




Tiuku ja vauvat vuonna 2009

Annoimme kisuvauvat ystävillemme, joilta he saivatkin hyvän kodin :) Nimeksi mustalle tuli Ixu ja harmaalle Bassu 💖💖

Bloggaamisen aloittamisen vaikeus

Kun aloin miettimään blogin kirjoittamista, kuvittelin, että se olisi helppoa ja nopeaa. Sen kuin vain aloittaa kirjoittamisen, kun sopiva blogialusta on valittu. No, ei se ihan noin mennyt. Onneksi meillä oli jo blogia varten erittäin valokuvauksellinen ja muutenkin täydellinen mallipoika, joka nukkuu tällä hetkellä tuolla pinnasängyssä kun kirjoitan tätä klo 21:00 💖💖💖💖
Alla olevassa kuvassa Enno-Olivierilla on italialaisen Ciliegina vaatemerkin asu päällä, joka saatiin lahjaksi sveitsiläisiltä ystäviltä.

Ennen blogin aloittamista, en ollut oikeastaan millään tavalla kiinnostunut somesta eli en ollut Some-Isi :D
Kuten jo ensimmäisessä kirjoituksessa mainitsin, minulla oli apuna työkaveri, jolla on erittäin hyvä kokemus blogin kirjoittamisesta ja hän pitikin minulle melkoisen pitkän luennon siitä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon. Pakko myöntää, että aluksi lannistuin ja meinasin hylätä koko ajatuksen blogin kirjoittamisesta, mutta vaimoni oli asiasta innoissaan ja hän kannustikin minua tarttumaan härkää sarvista.

Aluksi siis valittiin sopiva alusta blogille ja käytin tietysti sitä, mitä minulle suositeltiin. Jos olisin itse lähtenyt noita miettimään, olisin varmasti heittänyt hanskat tiskiin ja luovuttanut. Sen jälkeen alustan ulkoasu kuntoon. No, sekin kävi käden käänteessä, kun oli ammattilainen apuna. En todellakaan olisi osannut säätää leveyksiä ja muita asetuksia kuntoon itsekseni niin näppärästi, kuin se kävi apulaisen kanssa :)

Mitä sitten? Kirjoittamaan niin, että sormet sauhuavat? Ehei, blogia pitää mainostaa ja nekin jutut pitää katsoa jo etukäteen kuntoon. Eipä tullut mieleen, kun aloin miettimään moisen avaamista. En ollut ikinä edes ajatellut, että tekisin itselleni Facebook profiilin. Nyt se oli pakko tehdä.

Entä sen jälkeen, oliko vielä muuta? No tietysti, kuinkas muuten. Rekisteröidytään Facebookin kautta kolmeen eri ryhmään, joissa bloggaajat mainostavat julkaisujaan.

• Bloggaajat ❤
• Bloggaajat.
• Bloggaajat
• Blogit.fi (tänne rekisteröidytään blogit.fi osoitteessa siinä vaiheessa, kun on vähintään 10 postausta täynnä ja lisätään oma blogi listalle)

Vieläkö jotain? Joko saa kirjoittaa ja aloittaa sen varsinaisen työn? Pikkuhiljaa kyllä, kunhan ensin vähän kertaat joskus koulussa opittuja HTML:n perusjuttuja, koska tekstien asettelut saattavat "välillä" mennä juuri siten, kuin et toivonut. Onneksi tähänkin on yksi salainen ase olemassa, kuten tutorini neuvoi eli poista kaikki muotoilut ja aloita alusta 😂😂
Ja vihdoinkin, nyt saan aloittaa kirjoittamisen... ai niin, pitäähän tietysti olla aiheet, mistä kirjoittaa ja yksi aiheista jo mainittukin tässä kirjoituksen alussa. Olemme miettineet, mistä kaikesta voisimme blogissa kirjoitella ja ideoita onkin kertynyt melkoinen määrä. Toivon mukaan saamme kaikista aiheista kivoja juttuja aikaan :) Tarkoitus olisi siis kirjoitella vauvan muodista, vauvan ruuista, äidin ja isin ruuista, kolmesta prinsessasta, sekä puutarhanhoitoon ja sisustukseen liittyvistä aiheista. Toki monia muitakin varmaan sivutaan. Alla olevassa kuvassa viime kesäistä pihaamme, joka oli muuttaessamme täysin tyhjä, ainoastaan nurmikko ja pari pientä kuusta löytyi.

Seuraavissa postauksissa esittelemme karvaiset Prinsessamme: Tiukun , Safiirin ja Bastetin.

Mikä ihmeen Sose-Isi?

Niin, mikä ihmeen Sose-Isi? Joitain teistä saattaa ihmetyttää blogin nimi. Onko isi soseessa vai mistä ihmeestä tuo nimi tulee ;)

Nimi itse asiassa tuli mieleen jo kauan sitten, kun pieni aarteemme syntyi. Siinä vaiheessa, kun aloimme antamaan hänelle velliä ja myöhemmin kiinteää ruokaa, tuumasin kerran ruokia tehdessäni, että minähän olen varsinainen Sose-Isi, kun kaikki piti luonnollisesti tehdä soseeksi. Olemme alusta asti tehneet hänelle ruuat itse ja vältelleet valmisruokia.

Yllä olevassa kuvassa on tekeillä kalkkunapata ja seuraavissa kuvissa nähdään, kuinka hyvin se maistuu Enno-Olivierille :) :)

Hyvinhän se maistui. Tilkka suolaa ruuan sekaan, niin isikin voisi syödä monta kupillista :)

Aikuisten Kaverikirja

Koska nämä aikuisten kaverikirjat ovat ilmeisen suosittuja bloggaajien keskuudessa, päätin lisätä myös omani. Pohja on saatu kaverini blogista.

Nimeni on: Antro Neuvonen

Jotkut tosin kutsuvat minua: Erilaisilla lempinimillä (lähinnä rakas vaimoni)

Olen syntynyt vuonna 1973, eli olen siis mielestäni keski-ikäinen :(

Lapsuuskotini langallinen numero: Se olisi jo ihme, jos tämän muistaisin...

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: Kokki tai arkkitehti.

Mutta isona minusta tulikin: IT-alan konsultti.

Täydellinen puoliso: Kotona oleva ihana vaimoni :)

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Luultavasti yrittäisin nukkua enemmän ja tietysti viettäisin vielä enemmän aikaa perheeni kanssa.

Harrastan nyt: Pitkiä vaunulenkkejä Enno-Olivierin kanssa, koska hän ei suostu nukkumaan enää päiväunia sängyssä :)

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Spotifystä? Aloitin vasta bloggaamisen, joten ei makeaa mahan täydeltä :D

Noloin teeveeohjelma josta pidän: Säpinää kannen alla ja kaikki rouvani katsomat "täydelliset naiset" -sarjaan kuuluvat realityt.

Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): Erilaiset risotot ja pastaruuat. Nykyään tietysti Enno-Olivierin omat ruuat.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Miehet eivät itke, eiväthän?

Lapsuuteni lempilelu: Ei minkäänlaista mielikuvaa, ehkä minulla ei ollut leluja :D

Lempilelu nykyään: Samsung Galaxy S6 ja iPad

Salainen paheeni: Viski

Eikun se ihan oikea salainen paheeni: Toinen viski

Viisaus, jonka olen tähän mennessä olen oppinut: Kaikki ei ole aina niin mustavalkoista, kuin ensinäkemältä saattaa tuntua.

Maalaisilma saa ihmeitä aikaan

Muutimme heinäkuussa 2014 Sipoon maalaismaisemiin ja emme osanneet edes kuvitella, mitä muutoksia se tuo elämäämme. Olemme tottuneet olemaan kahdestaan (tai no, viisistään, koska olihan meillä muuttaessamme kolme karvaista Tyttöä). Yhteistä taivalta on kertynyt jo liki 16 vuotta :) 💖💖💖

Eräänä kauniina päivänä, vaimoni potiessa todella kovaa käsisärkyä, huonoa oloa ja väsymystä hän päätti käydä lääkärissä. Tutkimusten jälkeen hänet lähetettiin röntgenlääkärille ja tuomio oli tyly, "oireet viittaavat joko lymfoomaan tai rintasyöpään". Lääkäri ei kuitenkaan määrännyt mitään lisätutkimuksia, passitti vain rouvani ulos vastaanotolta. Huonot olot jatkuivat vielä kuukauden verran ja vaimoni oli vakuuttunut, että nyt se on varmaan syöpää. Olin erittäin epäileväinen tuota hatusta vedettyä syöpädiagnoosia kohtaan ja ehdotinkin rouvalle, että mitä jos tehtäisiinkin raskaustesti...

Kuinka ollakaan, testiin pamahti saman tien kaksi viivaa. Ei muuta, kuin kohti R-kioskia ja ostin uuden testisetin ja paketin sikareita. Takaisin kotiin, viskilasi käteen ja uusi testi. Kaksi viivaa. Siis mitä? Tuleeko meille oikeasti vauva? Toinen viski ja hetkeksi sohvalle istumaan ja ajatuksia kokoamaan. Kyllä se totta on, meille tulee vihdoin vauva ja perhe on täydellinen 💖💖💖

Ajatus blogista on hautunut jo pitkään mielessäni ja keräsin vihdoin rohkeuteni ja aloin toteuttamaan haavettani kirjoittaa perheeni elämästä. Iso Kiitos kuuluu tietysti vaimolleni, joka sinnikkäästi on rohkaissut ja kannustanut aloittamaan blogin kirjoittamista ja antanut lukemattomia ideoita, sekä työkaverilleni, joka on opastanut ja neuvonut, kuinka blogi perustetaan. Nämä ovat nyt siis Sose-Isin ensiaskeleet bloggaajana, joka sopiikin oikein hyvin, koska pieni poikamme on hänkin piakkoin ottamassa ihan oikeita ensiaskeliaan. Eli tästä se nyt sitten lähtee :) Blogissa on tarkoitus kirjoittaa perheestä, ruuasta, puutarhanhoidosta, kisuista, vauvan pukeutumisesta ja sisustuksesta.